sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Poikani Leijonamieli

Varoitus! Jos olet pahalla tuulella, etkä piristy vauvoista, ohita tämä. Jos et kestä imeliä vauvanhehkutuspostauksia, jatka matkaa. Jos sinulla on haastava vauva, ja etsit vertaistukea, tämä ei ole sinua varten. Seuraavaksi vuorossa on Joonatanin ylistys!



Joonatan on kesävauva, syntyessään 53 cm ja 4,1 kg, pienin meidän pojista. Laitoksella oli ihanaa vaihtelua, kun oli lähes normaalikokoinen vauva. Sitä lystiä kesti sitten noin kaksi kuukautta, kunnes Joonatan tuntui äkkiä päättävän, että nyt saa tämä kirppuilu riittää. Painoa alkoi tulla kilo kuukaudessa ja pituutta 2-4 cm. Nyt 7-kuukautisena painoa on lähemmäs 12 kiloa ja pituutta n. 75 cm. Jytky jätkä!


Joonatan on maailman hyväntuulisin vauva! Minusta hän hymyili jo viikon ikäisenä (krhm), ja nauroi parikuukautisena. Hän nauraa kaikelle ja kaikille. Nyt 7 kk iässä on pari kertaa pikkuisen vierastanut, mutta se on mennyt heti ohi. Saas nähdä.



Ei ehkä yllätä, että Joonatan osasi syödä maitoa alusta asti täydellisellä imuotteella, eikä ole raivonnut rinnalla kertaakaan. Hän viihtyi 6-kuukautiseksi asti lattialla tunninkin yhtä soittoa, kellotteli vain iloisesti, pitämättä kääntymisellä kiirettä. Suunnilleen viiden ja puolen kuukauden iässä alkoivat ympäripyörähdykset sujumaan, ja nyt odotamme ryömimään lähtöä.


Joonatan kierähti pinteeseen lipaston alle.

Joonatan nukkui ensimmäisinä kuukausinaan pitkiä pätkiä, jopa 6 tuntia putkeen. Pari kertaa sai kannella masuvaivojen vuoksi, mutta ei silloinkaan huutavana, eikä pitkään. Alusta asti hänellä oli rytmi; yöllä nukutaan ja päivällä seurustellaan. Vähitellen päiväunet lyhenivät ja yöunet syvenivät, nyt hän nukahtaa 19-21 aikaan ja nukkuu 1-2 syötöllä aamuun (7-8) asti, joskus jopa heräämättä kertaakaan 7 tuntiin.


Temperamenttiakin löytyy, ja ääntä. Jos meidän vauva joskus hermostumaan ehtii, niin sen kyllä kuulevat naapuritkin, mahdollisesti koko kortteli. Ulos lähtiessä isoveljiä odotellessa, sekä äidin ollessa väärään aikaan väärässä paikassa voi kiukuttaa. 


Joonatan viihtyy tätä nykyä tuntikausia repussa. Liikkeelle on päästävä, vaikka omat taidot eivät vielä riitä. Häntä eivät haittaa kumartumiset tai konttailut, sehän on vain hauskaa, kun vähän hytkytään! 


Jännitin etukäteen hiukan, sillä edellisten vauva-ajat olivat olleet helppohoitoisia, jospa tämä kolmas sattuisikin vaativammaksi. Jotain minun on täytynyt tehdä edellisessä elämässäni oikein, kun tuli tälläinen kullanmuru! Onkos se nyt kumma, kun vielä neljännen uskoo jaksavansa.



Tällä viikko pakettiin, ja kohti seuraavaa!


2 kommenttia:

  1. Aikamoinen muru tämä kuopus! �� Samanlaiset esittelypostaukset myös veljistä?
    Terv. Mainoksen orja ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, hyvä idea! Niistä ei vaan mitenkään saa samantyyppisiä, koska pidän ainakin toistaiseksi kiinni siitä, ettei isommilta pojilta näy kasvot kunnolla. Mutta voisin kuitenkin kehitellä jotain! Kiva, että joku kala tarttui koukkuun. ;)

      Poista

Kerrothan, mitä ajatuksia sinussa heräsi?