Olen siivonnut parina viime päivänä ihan vimmattuna, nuohonnut nurkista koirankarvoja, pikkuautoja, vauvan leluja, harsoja, papereita, niitä leipäpussinsulkijoita. Kaikkea sitä, mitä ei oikein jaksanut viime viikolla syystä tauti. Kyllä on tullut puhdasta! Ja avaraa. Kaikesta tästä huolimatta meidän kotiamme kansoittaa viellä sisustuksellisesti varsin kyseenalaiset elementit, röykkiöt. Minä olen mestari kasailemaan niitä. Toiset pysyvät pystyssä ihan vain mystiikan voimin, ja lisäksi niiden käsittämättömän ominaisluonteen ansiosta, kun yhden saa alas, on toinen jo syntymässä. Tai tapahtunut.
Jos olisin aikanaan tähän muuttaessa (köhöm, reilu vuosi sitten) osannut ottaa kaiken kerralla huomioon (kuten kolme lasta, kaksi aikuista, ja kaikkien kausipukeutuminen), minun ei ehkä tarvitsisi nyt kipuilla kaikkien näiden röykkiöiden kanssa. Tavaroilla ei yksinkertaisesti ole paikkoja, tai niiden paikat ovat vallattu, tai ne ovat matkalla paikoilleen, ja keränneet kaverit mukaansa, jotka ovat mahdollisesti matkalla hiukan eri paikkaan, mutta kuitenkin sinne päin. Työlistallani järjestelyä odottavat tuo yllä oleva lipasto, oma kaappini, josta alla olevat tavarat ovat, vessan pyykkihässäkkäkeskittymä, eteisen kenkähelvetti ja... No, pian näette.
Jos saisin tämän röykkiönmuodostuksen pysähtymään, saisin kenties valtavasti aikaa viikkooni, Ei enää selvittelyjä, mihin mikäkin tavara nyt kuuluukaan, eikä itkupotkuvalivalia seesteisyyden toistuvasta karkeasta rikkoutumisesta. Toisaalta voisin kuvitella, että se aika, minkä olen säästänyt lykkäämällä tavaran "väliaikaisesti" paikkaan X kompensoi järjestämiseen menevää aikaa. Pliiiis, antakaa minun pitää illuusioni.
Toisaalta on hyvä, että olen rento tyyppi, eipähän ole pelkoa loppuun palamisesta. Pitkiä aikoja minä ja röykkiöt elämme sulassa sovussa, ja eivätpä mokomat aavistaakaan päässeensä ajat sitten tehtävälistalleni, jossa ne odottavat, kunnes minulla on aikaa tärkeämpien askareiden keskeltä. Kuten vaikkapa bloggaamisen tai leffojen katselun.
Näin ne aina alkavat. Ihan viattomasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerrothan, mitä ajatuksia sinussa heräsi?