Kikhernepussi

Huomasittekin ehkä eilisen kirjoituksen olleen vähän omituinen, pari kummaa virhettäkin pääsi livahtamaan julkaistuun versioon. Johtuu siitä, että nukahdin jo 19 jälkeen vaavin viereen täysissä pukeissa, ja heräsin joskus 23 maissa tokkurassa. Ei tullut sitten kovin laadukasta julkaisua, ei! En tiedä, mikä niin väsyttää, ehkä hiukan tavallista rikkonaisemmat yöt? Yleensä meillä nukkuvat kaikki, vauvakin aika hyvin, mutta nyt ovat parina yönä herätelleet kaikki kolme vuorotellen, ja vielä koirat ja mieskin.

Ehkäpä eilis- ja tämänaamuisille kokkailuilleni voi hakea selitystä tuosta, tai sitten olen vain muuten höppänä. Liottelin ja keittelin kikherneitä ison kasan, ja innostuin jatkojalostamaan satsia viimeisen päälle. Sain nimittäin ystävältäni hänelle tarpeettoman lihamyllyn (uuden! kiitos! iiih!) pitkäaikaislainaan, piti heti päästä testaamaan. Todella hyvä pistämään kikherneet polvilleen!

Tein sitten falafeleja, hummusta ja paahdettuja kikherneitä. Tai yritin tehdä. Falafelit olisivat vielä muotonsa puolesta läpäisseet seulani, minä kun en ole turhantarkka (niin nuo ensimmäisen kuvan kökkänät, jos joku ei tunnista), mutta ilmeisesti niihin käyttämäni kuivattu persilja (olisi pitänyt reseptin mukaan olla tuoretta) kärähti uunissa, ja nyt pyöryköissä on palaneen makuisia sattumia. Yäk.

Paahdetut kikherneet ovat oivia naposteltavia, herkullisia ja terveellisiä, ja olen aikonut jo pitkään tehdä niitä. Tutkailin eri ohjeista paistoaikoja ja maustamista, jälkimmäinen onnistuikin, mutta paistoaika sen sijaan... No, minigrippussissa ovat syömiskelpoiset yksilöt.

Hummuksesta tuli sentään herkullista! Luultavasti olen jo oppinut kantapään kautta. Hummus tehdään tahinista (seesaminsiementahnaa) ja kikherneistä, ja tein jälleen tahinimkin itse (sädekehä). Olen käräyttänyt seesaminsiemenet ainakin kahdesti aikaisemmin! Kolmas kerta toden sanoo.

Muistin myös, miksi en nykyään juuri kokkaile pidempiä tai keskittymistä vaativia juttuja, vaan jätän ne suosiolla miehen heiniksi. Ensin Joonatan kyllästyi leikkimään leluillaan, ja kävi kärttyisästi. Nostin pojan toiveikkaasti reppuun, mutta se ei oikein ollut Joonatanista mukavaa. Joten hytkyttelin sitten itseäni samalla kun murskasin ja sekoittelin kikherneitä. Ei helpottanut hommaa.

Sitten Ahti sai tarpeekseen, ja vaati äidin huomiota, mieluiten leikkimään junaradalla kanssaan, ja koska väsyneisyys ja nälkä jo olivat hänet saavuttaneet. "äiti ei nyt ehdi" tiuskaistuna tuskastuneesti ei saanut hyvää vastaanottoa. "Kauniiksi" lopuksi Jaakko tuli kiskomaan minua keittiöstä, olisi varmaan halunnut minun peittelevän sänkyynsä hetkeksi levähtämään, mutta minä vain itsepäisesti ilmoitin olevani kiireinen. Lopulta kaikki parkuivat, minä ärjyin, ja rähisin vielä miehellekin, kun ei mielestäni saapunut tarpeeksi nopeasti avuksi. Pyysin kyllä juurta jaksaen anteeksi kaikilta myöhemmin, jospa suuremmitta traumoitta selvittiin. Erikoisempi ruuanlaitto harkitaan jatkossa tarkkaan, kaikki hetken innostukset aion vakaasti unohtaa.

Etenkin kun parin tunnin kokkaussessiosta on tuloksena lähinnä kärähtänyttä papua eri muodoissaan. Ja hyvää hummusta, joskin kenties vähän turhankin kiinteää.