perjantai 6. maaliskuuta 2015

Peilien perjantai


Läskisokeuden kujanjuoksu. Äitini luona on ihanasti panostettu peilien avaruutta luovaan vaikutelmaan ja tungettu niitä kokonainen käytävä täyteen. Omissa neliöissäni on kaksi pienehköä kokovartalopeiliä taktisesti sen verran sivussa, että toisen tulilinjalle pääseminen vaatii erityistä vaivannäköä ja toisen eteen harvemmin eksyn, se kun on miesluolassa, ja muuten mahdollisimman epäedulliseen kulmaan aseteltuna (joten sen voi näppärästi sivuuttaa, koska se "ei näytä oikein"). 

Tämä alla kuvattu peili on siis ainakin pari metriä pitkä. Näkee itsensä piiitkäään joka ikinen kerta, kun vaikka vessaan menee. Tai tekee jotain muuta kuin juoksee television ja jääkaapin väliä. 





Bongasitko mahan? Kyllä, retorinen kysymys. Ei jää minulta huomaamatta kertaakaan. No, sitten kun olet tämän peilin vaikutuspiiristä lopulta livahtanut, vastakkaiselle puolella on aistikkaasti sijoitettu eteisen peilikaapit. You can run but you can not hide!




Hetken kotona pakatessani harkitsin ottavani tavoitehousut mukaan perjantaipostausta silmällä pitäen, mutta koko ajatus tuntui lopulta jotenkin pakkomielteiseltä, joten jäivät kotiin. Onnekasta sinänsä, koska täällä kyllä herkut maistuvat, olenhan "lomalla", ja lomallahan saa mässätä, niinhän (no ei!)?

Joten tämän kertainen "laihdutus"päivitys on tämmöinen ruikutusversio. Enpä ole syönyt juuri muuten järkevästi kuin sitä proteiinia, joka kyllä on vaikuttanut positiivisesti annoskokoihin (pienentyneet), ateriaväleihin (pidentyneet), verensokeriin (tasaantunut) ja vatsan toimintaan (en määrittele sen tarkemmin). On kai jonkinlainen ateriarytmikin nähtävissä, jos oikein vaaleanpunaisten silmälasien läpi katsoo, sillä toki syödään aamiainen ja lounas ja sitä rataa. Mutta sitten väleihin kaiken maailman möhmötyksiä sinne sun tänne, niin jopas on hyvä kokonaisuus pilalla.

Kotiin palatessani tuossa viikonlopun viimeisillä metreillä aionkin yrittää keskittyä KAIKKEEN paremmin. Pari viikkoa tätä kiikunkaakun sekamelskaa on riittämiin.

Proteiini ei valitettavasti ole lopullisesti poistanut suurinta ongelmaani kokonaan, eli makeanhimoa. Se on kyllä vähentynyt, ja kotiympyröissä ehti olla pari uskomatonta päivää, jolloin ei tehnyt mieli karkkia, kuten jo kirjoittelinkin. Ennen makeanhimon kylkiäisenä tuli halu täyttää vatsaansa, syödä vaikka jäätelöä ja leivonnaista. Nyt ei tee tippaakaan mieli mitään oikeaa jäljittelevääkään, vaan ihan peruskarkkia ja suklaata. Siis vaikka olen syönyt tukevasti ja tasaisesti (lue: koko ajan).

Hullu teoriani on, että imetys vie paljon nesteitä, enkä tule juoneeksi tarpeeksi. Tällöin liian pitkälle mennyt jano ei enää tunnu janolta, vaan primitiivisemmältä kaipuulta hedelmiin, jonka olen omalla toiminnallani kierouttanut sokerikoukuksi. Jotain tällaista olen jostain lukenutkin, eli kaikki ei ole pelkästään omia höyrypäisyyksiäni, mutta kyllä kyseenalaistan itsekin, onko ajatuksessa päätä tahi häntää.

Ihmiskoe jatkukoon, sitähän laihdutus enimmäkseen on. Minä haaveilen vähän aikaa pussikuureista (johon en kuitenkaan oikeasti ryhtyisi/pystyisi).

4 kommenttia:

  1. Mun mielestä sä näytät oikein söpöltä mahasta huolimatta :-).

    No kokeile ihmeessä lisätä sitä juomista. Eihän siitä mitään haittaakaan voi olla. Kyllähän jano ja nälkä joillakin ihmisillä ilmeisesti sekoittuu. Tärkeintä on kai, ettei yritä tukahduttaa nälkää juomalla, kuten osalla on tapana tehdä laihtuakseen. Se kostautuu myöhemmin. Sun tapauksessa kokeilisin kyllä sitä nesteen lisäämistä, koska imetyshän todellakin lisää sen tarvetta.

    Mitäköhän tuohon makeanhimoon sanoisi. Joskus se on valitettavan sitkeä seuralainen, vaikka miten yrittäisi tehdä kaiken oikein. Yksi tekijä voi olla tottuminen. Vähentämällä herkuttelua ne himot voivat vähitellen laantua. Mikään natsi en tässä kuitenkaaan olisi. Pieni makea esim. jälkkärinä ei kaada mitään. Mitä jos ottaisit vaikka kerran päivässä sitä, mitä oikeasti tekee mieli kohtuuannoksen? Vaikka se yksi suklaapatukka tms.? Muuten sitten oikeaa ruokaa ja fiksumpaa makeaa.

    Tää on ihan oman fiilikseen perustuvaa neuvomista, mutta mua on tuossa makean kohtuullistamisessa auttanut riittävän energian ja tasapainoisten aterioiden lisäksi se, että sallin itselleni jotain makeaa esim. banaanilastuja salaattiin, banaanilettuja illalla, sokeria sisältävää salaatinkastikettaa...tms. ilman omantunnontuskia, mutta mitään pullaa, jäätelöä, irttareita yms. en hirveästi kotiin ostele. Niissä kun ainakin yksin ollessa kyllä helposti sitten menee ihan turhan isoja määriä, kun pääsee alkuun ja sitten on jälkeenpäin kökkö olo. Mieluummin noita semiterveellisiä makeita (esim. tumma suklaakin on hyvä) ja niitä herkkuja sitten esim. juhlissa tai jos tekee ihan kauheasti mieli. Mitään en kiellä, mutta tunnistan, mistä voin hyvin ja mistä en. Ehkä sullekin toimisi jokin tän tyylinen? Tietysti se ruokavalion kokonaisuus olis myös hyvä tsekata. Laitapa joskus ruokapäikky, niin saattaisi saada paremman kuvan.

    VastaaPoista
  2. Kiitos, kiitos! Söpöyskin on näemmä katsojan silmässä. ;) Hyviä vinkkejä annoit, noita tässä on pyrkinyt noudattamaankin. Ongelma on enemmänkin siinä, että vaikka käteen annetaankin kuvalliset treeniohjeet, joita uskollisesti noudattamalla saisi unelmavartalon ja todella hyvän kunnon, ei tapahdu kuitenkaan mitään, jos ei takamustaan saa sohvalta ylös. Kumma juttu.

    Joten tietysti tiedän, että helpointa olisi juoda tarpeeksi. Mutta tarvitsemani päivittäisen nesteen määrä liikkunee noin viidessä litrassa, ja helposti jää kolmeen, neljään. Olen juu tarkistanut diabeteksen mahdollisuuden, se on vain tämä paino + imetys + arkiaktiivisuus. Mutta ainakin se on aika konkreettinen palikka parantaa.

    Mitä tule ruokavalioon... Totta haastat, harkitsen tuota päivän ruokien listausta joku päivä. Vois laittaa näkyviin sekä hyvän että huonon päivän. Kiitos kun jaksat kommentoida!

    VastaaPoista
  3. Joo totta, kyllä mä tiedän, että periaatteessa helppojen asioiden tekeminenkin voi joskus olla muka niin vaikeaa. Kieltämättä tuo 5 litraa juomista alkaa olla jo sen verran paljon, että vaatii oikeasti suunnittelua. Vesipullo siis vaan mukaan kaikkialle ja ahkerasti sitä teetä keittelemään :-). Osta joku tosi hyvä tee, jota on ihan pakko saada. Ehkä se lisäis juomisen haluttavuutta ja sitä, että muistaisit tehdä sitä tarpeeksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vois kieltämättä olla parempi tapa kuin tää mun "nää on nyt juotava pois ennen kuin saa uutta ostaa" -linja... :D

      Poista

Kerrothan, mitä ajatuksia sinussa heräsi?