Rima alemmas, jos sitä nyt oikeasti voi laskea

Nii-in, muutamiakin aikaisempia tekstejä kun lukee, niin voi olla vaikeaa uskoa, mutta kyllä, minulla on aika korkeat odotukset tason suhteen tässä blogissa. Se ei suinkaan tarkoita, että kuvat, tekstin sisältö tai muotoilu olisi sen laadukkaampaa, mutta minä kuitenkin yritän ja tavallaan vaadinkin itseltäni sitä. Sitten joko harmittaa, kun tavoite ei täyty, tai jää juttu kokonaan kirjoittamatta. Seuraavaksi sitä huomaa ihmettelevänsä, aikooko blogiaan kirjoittaa ollenkaan.

Totuushan on, etten suinkaan ole niin Duracel-pupu, että jaksaisin lastenhoidon, taloudenhoidon ja löhöämisen lisäksi aina kirjoittaa standardieni mukaan. Kuvata en edes osaa! Joten jatkossa priorisoin entistä enemmän jatkuvuutta, vaikka sitten laadun kustannuksellakin, ettei tulisi enää näin pitkiä taukoja. No joo, onhan sitä tyyliä ollut kenties havaittavissa aikaisemminkin...

Eli tämä on tällainen etukäteen kirjoitettu anteeksipyyntö ja synninpäästö, jos saatte jatkossakin katsella kokonaisia kurkkuja kastettuna kermaviiliin.