perjantai 12. kesäkuuta 2015

Paastopuhetta



Näin eteeriseltä sitä kuulkaa näytetään syömättömän päivän päätteeksi. Tai sitten valo ja kuvakulma tekevät tepposiaan. Alun perin nappasin tuon kuvan ajatuksena näyttää, kuinka tuo valkoinen koru saa minut näyttämään pulskalta, ja kehua näppärää ratkaisuani ongelmaan (laitoin korun ranteeseen!). Onnistuinkin ottamaan niin edustavan otoksen, ettei pulskuusvaikutelma oikein pääse oikeuksiinsa. Enpä valita, heh. Muuten kyllä saattaisin kaivata vaikkapa kampaajalla käyntiä....




Viime viikonloppuna sain tosiaan olla vapaalla isommista lapsista, ja miehen kanssa otimme tästä kaiken irti valvomalla teinimäisesti molemmat yöt aamun pikkutunneille. Siihen se teiniys päättyikin. Lapsellisesti kuvittelin, että sunnuntaina vain nukun vähän pidempään ja hops, maanantaista arkeen, mutta kyllä nämä kolmekymmentä ja rapiat päälle vuotta jotain ovat vaikuttaneet suurentuneen tilavuuden lisäksi. Minulla kesti kolme päivää päästä täyskoomasta, ja yksi päivä vielä päälle sellaista puolisekavaa olotilaa. Vasta tänään koen oloni suunnilleen normaaliksi. Että sellainen vapaa! Jospa seuraavalla kerralla vaikka nukkuisi vaan.

Kirjoitettavaahan on jäänyt rästiin vaikka millä mitalla, mutta koska uusia aiheenpoikasia tulee vauhdilla, jätämme Joonatanin syntymäpäivät ja leikkihuoneen muutokset toiseen kertaan (esim. siihen siisti koti -päivään) ja jatkamme tänään tuttua aihepiiriä, laihdutusta. Tarkemmin sanottuna paastoa.

Nimeän aloituspäiväkseni 20.5. Tuolloin painoin todennäköisesti kilon tai kaksi päälle sata, sillä punnitessani muutama päivä myöhemmin ensimmäisen paastopäivän jälkeen olin kilon verran alle. Tuolloinhan paastopäivä tarkoitti vielä noin tuhannen kalorin syömistä, josta kyllä lipsuin joka kerta. Muutaman tuollaisen lipsutun kevyemmän päivän jälkeen siirryin vesi- ja teelinjalle,  31.5. Ehdin pitää kaksi nestepaastopäivää ennen vapaata viikonloppua, ja nestepaasto tuntuikin heti omalta jutultani.

Jos katkaisen paaston syömällä yhtään mitään konkreettista (en ole vielä uskaltanut kokeilla, tekeekö nestemäinen energia saman, esim. smoothiet), minun on todella vaikea pitäytyä vähissä kaloreissa. Nälkä vaivaa, ruokaa tekee mieli, eikä itsekuria ole. Esimerkkinä viime keskiviikon tähän mennessä surkuhupaisin "paasto". Sehän oli väsypäivä muutenkin, joten päätin paastota vain kuuteen asti illalla, jolloin söisin herkkuintialaista normaaliin tapaan. No näinpä, paitsi että söin aika paljon, ja lähdin sen jälkeen vielä kauppaan. Kaupassa taas en onnistunut vakuuttamaan itseäni, ettei kahden suklaapatukan ostaminen olisi hyvä idea. Hah. Sellainen paasto se.

Tästä suivaantuneena päätin pitää syömättöminä sunnuntain lisäksi myös perjantain, ja tällä kertaa ei mitään ruokaa kiitos! Nämä kilot lähtevät nyt. Piste. Sillä tiellä nyt ollaan, hyvin on mennyt. Olen onnistunut rytmittämään päivään mukavasti lepoa ja tekemistä, niin ei ole puhti loppunut. Aika monet kotityöt odottelevat tekijäänsä, mutta minun puolestani huudelkoot huomiseen.

Moni teistä saattaa ihmetellä, kuka hullu haluaa olla syömättä kokonaisen päivän? Miksi ihmeessä? Montakin syytä. Myönnän auliisti, että ensimmäisen kerran tästä metodista kuullessani tyrmäsin sen jälleen yhtenä idioottimaisena kuurina, jonka noudattaminen aiheuttaa vain valtavia nälkäkohtauksia "kostoksi". Yritinkin pätkäpaastoa silti muistaakseni joskus ennen kolmatta raskautta, kehnoin tuloksin. Unohdin muinakin päivinä ateriarytmin, ja söin mitä sattuu, joka johti tietysti makeanhimoon ja entistä kovempaan syömiseen. Ei sovi pätkäpaastoilut minulle. Kerrankos sitä on väärässä.

En tiedä, kuinka paljon suurentuneet painolukemat vaikuttavat, mutta nyt tämä tuntuu loistavalta ratkaisulta. Tässä elämäntilanteessa en jaksa koko ajan vetää lähes täydellisiä syömispäiviä toisensa perään, ja muunlaiset päivät eivät laihduta. En kykene saamaan edes kahta kunnollista, laadukkaan syömisen päivää sisään, joten eipä ihme, jos ei paino putoa. Pystyn kuitenkin helposti olemaan yksinkertaisesti syömättä. Käännän vain koko ruokapuolen off-asentoon.

Paastopäivinä onkin hauska huomata, miten pelkkä vesi toimii ihmisellekin kuin kasville. Ensin tunnen oloni nuutuneeksi ja huonovointiseksi, mutta juotuani lasin vettä virkistyn ja jaksan taas. Varsinainen viirivehka.

Itsestäänselvä paastoilusta seuraava etu on siis tietenkin kalorivaje, jonka ansiosta laihdun puolihuomaamatta, mutta heti ensimmäisen paastopäivän jälkeen huomasin muitakin hyötyjä. Makuaisti terävöityi, kaikki maistuu enemmän ja paremmalta. Kurkku on makeaa, leipä on täyteläistä, jokainen suupala mitä tahansa on puhdas nautinto. Auttaa kummasti keskittymään ruokailuun.

Seuraava hyöty on pienentynyt mahalaukku. En vaan saa mahdutettua yhtä paljon ruokaa kuin ennen. Lisäksi tulee pureskeltua paremmin ja syötyä hitaammin, asia, jota olen yrittänyt opetella viimeisen viisi vuotta.

Lista sen kun jatkuu. Olen kärsinyt edestakaisin seilaavasta verensokerista, ja kokenut toisinaan jo parin tunnin syömättömyyden jälkeen huonoa oloa, väsymystä ja kiukkuisuutta. Neljän tunnin ateriaväli on ollut ehdoton maksimi, melkein jo liikaa. Jo ensimmäisen paastopäivän jälkeen kestin nälkää huomattavasti paremmin, eikä satunnainen syömättömyys alkanutkaan heittää päästä. En kuitenkaan silti ahminut ruokaa sitä lopulta eteen saatuani, vaan kaikki edellä mainitut tuntemukset hyökivät avukseni. Paratiisi!

Kiistaton hieno juttu on makean aistimus. Koska ihan tavallinen kurkunpala on herrkullisen makea tomaatista nyt puhumattakaan, varsinainen lisätty sokeri maistuu hyvin helposti liian imelältä. Huomasin hyvin pian suklaan olevan äitelää, leivonnaisen liian makea, parin karkin maistuvan pahalta. Paatuneen syöpön tavoin näitä kaikkia silti söin, koska "niiden kuuluu olla hyviä", mutta en todellakaan pystynyt samoihin määriin kuin aikaisemmin. Ehkäpä paastopäivien seuratessa toisiaan totun jossain vaiheessa ajattelemaan, että suklaa ei oikeasti olekaan minusta niin hyvää? Wau.

Mainitsinko jo, että aistin kylläisyyden nopeasti, ja pysyn kylläisenä pitkään? Aika kiva juttu sekin. Lisättäköön vielä kruunuksi kauniille kokonaisuudelle herkistynyt janon tunteen aistimus, mikä on siis niin siistii tyypille, joka vielä vähän aikaa sitten koki lähinnä vain makeanhimoa janon tilalta. Suomeksi siis juon, kun janottaa. Oo.

Aika vaikuttava lista, eikös? Saatoin jopa unohtaa jotain (herkistynyt hajuaisti ainakin jäi sanomatta). Miinuspuolena nousi esille viimeisen viikon aikana, että nuo saavutetut edut katosivat muutamassa päivässä paaston jälkeen. Keskiviikkona oli paasto, maanantaina koin palanneeni entiseen. Vaan ahhah! Jos olisin paastonnut uudestaan sunnuntaina, niin kuin ilman poikkeusviikonloppua pitikin, olisi se varmaankin riittänyt ylläpitämään kaikkia mainittuja hyvyyksiä. Aika nerokkaasti mietitty tämä kahden paastopäivän viikkorytmi, ei voi muuta sanoa.

Tästä nyt sitten jatketaan! Paastoaminen tuntuu niin hyvältä (olen myös pirteämpi, keskittyneempi), että suunnittelen lähitulevaisuuteen kolmen päivän mehupaastoa. Täytyy vaan saada muutamatkin juoksevat asiat (sotkusotku) hoidettua pois alta, että arjen pyörittäminen on tuon kolmen päivän aikana niin leppoisaa kuin mahdollista.

Entäs itse paino? Nyt en ole kiusannut itseäni pluslukemilla, mutta viime viikolla liikuttiin tavallisen päivän jälkeen 98 kilon tuntumassa. Pari kiloa parissa viikossa, ja vyötäröltä katosi viisi senttiä. Joo-o. Viisi senttiä! Nesteitä lisäksi, sillä lähtömitat on otettu parin ensimmäisen kevyen päivän jälkeen. Seuraavan kerran punnitsen itseni ensi viikolla yhden normipäivän jälkeen. Saapa nähdä, alkuviikko meni kyllä leivonnaiseksi.

Tänä iltana priorisoin blogin kirjoittamisen ensimmäiseksi, jotta saisin sen ylipäätään tehtyä. Seuraavaksi olisi ennen nukkumaanmenoa seuraavat suoritukset:

1. Mahdoton määrä kotitöitä
2. Kotitöistä kiireellisin, pyykit
3. Venyttely, hartiat lopultakin auki
4. Kuuma suihku

Loppukevennykseksi meidän nuorimmaiset imuroidessa. Ahti haluaa pitää kuulosuojaimia imurin melun vuoksi, on herkkäkorvainen kuten vanhempansa, ja toki oli huolissaan pikkuveljestä, joka ei tosin enää alun hankaluuksien jälkeen ole imurista välittänyt. Minä kuvittelin, ettei Joonatan haluaisi kuulosuojaimia pitää, mutta napero ihastuikin niihin kovasti. Niin nää sitten yhdessä hiihtivät pitkin lattioita.



maanantai 8. kesäkuuta 2015

Normaaliuden maihinnousu

Aika hyvä putki melko huonoja minipostauksia jo takana. Normaali blogi olisi ollut paljon hiljaisempi, siis sellainen, jonka kirjoittaja ei ole päähänpinttynyt päivittämään joka päivä. Meditoin asiaa silloin tällöin pitkin viikonloppua, ja vähän sitä ennenkin. Alun perin jokapäiväinen tahti lähti ajatuksesta, että jos kirjoittaisin yhtään harvemmin, unohtuisi koko blogi. Sitten sain idean kirjoittaa vuoden jokaiselta päivältä jotain. Kunnes unohdin. Sen jälkeen perfektionismiin (tietyissä, äärimmäisen valikoivissa asioissa) taipuvainen mielenlaatuni ei ole oikein kokenut motivoivaksi väen vängällä päivittää joka ikinen ilta jotain diipadaapaa, kun parempaakaan ei jaksa.

En väitä, että vain muutaman kerran viikossa kirjoittaminen toisi yhtään laadukkaampia päivityksiä. Mahdollisuudet kuitenkin paranevat. Nyt en myöskään usko kyllästyväni kirjoittamiseen enää, joten ensimmäinen syy näin tiiviiseen tahtiin on eliminoitunut. Toinen syy mokattiin jo. Joten päätin siirtyä kirjoittamaan enemmän fiiliksen mukaan, kuitenkin vähintään kaksi kertaa viikossa. Vähän niin kuin normaalit ihmiset.

Raikuliviikonloppu on ohitse (siivousta ja myöhään valvomista, jippii) ja olo on kuin rekan alle jäänyt. Asunnon läpikin näyttää pari isompaa autoa huristelleen, jäljistä päätellen. Huomenna on siis Suuri Siivouspäivä, jolloin toivon mukaan palautetaan vasta löydetty järjestys. On niinkin tuore juttu, etten ollut ehtinyt siitä vielä tänne kirjoittaa. Todettakoon nyt sitten jälkeen päin, että meillä ehti olla melkein kolme viikkoa koko ajan siistiä. Nyt sitten viimeisen viikon ajan ei juuri kehumista.

Keskiviikkona on seuraava paastopäivä, ja tarkoitukseni oli laskeutua siihen hyvin nukuttujen öiden ja harkitun ruokavalion siivittämänä. Jaaa sitten menin kauppaan ostamaan läjän suklaata, koska vaan teki niin mieli, enkä jaksanut itsekureilla. Tulee paastopäivä tarpeeseen monessakin mielessä.

Makoisaa maanantaita muillekin!

sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Haamun huokaus

Valvottiin myöhään ja syötiin vähän mitä sattuu. Istuttiin ystävien kanssa iltaa. Lojuttiin vauvan kanssa tuntikausia sängyssä. Olipa ihana vapaa, mutta onneksi näitä on harvemmin. Melko haamu fiilis nyt.



Reipasta alkavaa viikkoa!

lauantai 6. kesäkuuta 2015

Tikusta asiaa









Näin ihanat kengät sain äidiltäni. Vei lisäksi isommat lapset yöksi kotiinsa, vain Joonatan jäi meidän kanssamme. Saadaan vähän hengähtää. Olemmekin romanttisesti siivonneet koko päivän. Jospa nyt, kun vaavi nukkuu, tehtäisiin jotain vähän jännempää. Vaikka mikäs imuroinnin voittais.




perjantai 5. kesäkuuta 2015

Vappaalla!

Mummo tuli hoitamaan lapsosia. Näppäs vielä lisäksi niin kiva kuvan, että rikon vähän naamannäyttösääntöä. Ei ole niin päivän päälle. Sitten juhlimaan!



torstai 4. kesäkuuta 2015

Kukamitähäh?

Ei nyt oikein kulje. Lapset valvottivat yöllä. Oli univelkaa jo ennestään. Mainitsinko jo, että nyt ei oikein kulje.



keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Paastokooma





Olenkohan maininnut, että Joonatan oppi lopulta noin viikko sitten seisomaan tukea vasten? Ehdinkin jo vähän odotella, milloin sen hoksaa.

Arvasittekin ehkä, etten mitään pitkiä jorinoita jaksakaan tänään kirjoittaa. Paastoaminen ja lastenhoito ovat huono yhdistelmä, varsinkin iltaa kohden on ihan lopussa. Nimeän tämän tilan innovatiivisesti paastokoomaksi.

Täältä sängyn pohjalta kirjoittelen. Päätin mennä tänään lasten kanssa samaan aikaan nukkumaan kuitatakseni muutaman huonommin nukutun yön. Joonatanille taitaa tulla hampaita, joten öisin on tavallista levottomampaa, vaikka hampaiden saamiseen nähden aika helpolla pääsenkin. Hyvää yötä!

tiistai 2. kesäkuuta 2015

Itku silmässä

En minä ennen näin helposti itkeskellyt, mutta tänään sai kyllä vähän komentaa itseään, ettei olisi kesken leikin alkanut pillittämään. Ahdin kanssa koottiin junarata, ja yllättäen Jaakko, joka yleensä touhuilee omiaan ja käy korkeintaan tekemässä jonkun tuhoiskun vahingossa, tuli hymyillen paikalle, otti käteen junaratapalikan ja alkoi rakentaa. Sitten hän istui leikkimässä junilla hyvän tovin, ehdin kuvaamaankin. Meidän Jaakko, joka ei 3-vuotiaaksi mennessä leikkinyt vielä yhtään mitään, tutki ja pyöritteli leluja vaan! Nyt jopa jahtasi omalla junallaan minun junaani, ja nauroi, kun sanoin muka-vihaisena "heiii, se on MINUN junani, päästä irti". Tajusi siis vitsin, otti junan hetkeksi irti ja jahtasi uudestaan minun junani kiinni. Enpä olisi tätäkään päivää uskonut näkeväni, olin jo ajatellut, että Jaakko vain ei opi leikkimään, tekee sitten muuta. Uskomattoman ihanaa.






Otti tääkin leluista irti, minkä sai. Minulla on tällä hetkellä pehmolelujen säilytysongelma, odottavat karsimista ja majailevat esteettisesti Ikea-kassissa. Lyyli keksi sille vaihtoehtoisen käytön.




Tänään täytti Joonatan vuoden, siitä lisää ihan omana postauksenaan, vaikka mitään erityisempiä juhlia ei pidettykään. Tai ei kai niin pitäisi sanoa, ystäväpariskunta tuli kylään, ja mies loihti juhla-aterian. Minä leivoin lasten kanssa pullaa ja tein pikkukuppikakkuja, olin totaalisen myöhässä sillä seurauksella, että ystävät pääsivät seuraamaan koko prosessin alusta loppuun. Jospa se kävi ohjelmanumerosta.

Huomenna on paastopäivä, joten jos en tuttuun tapaan ole ihan kuollut illalla, kirjoittelen paastosta ennen, nyt ja tulevaisuudessa. Ihan vain suppeasti omasta kapeasta näkövinkkelistäni, ja sekin on varmaan liikaa luvattu. 

Upsis, tästähän muodostui huono tapa

Blogin unohtamisesta siis. Pää saatiin auki, ja hällä väliä -asenne valtaa sinnikkään amatööribloggaajamme. No, päähänpinttymät eivät ole terveellisiä ja täydellisyys on tylsää. Mutta onpa tylsää vuoden lopulla kehuskella kavereille, että pidinpä sitten blogia vuoden jokaisena päivänä, paitsi kahtena (?). Ei yyyhtään niin cool. Koska jos ette jo arvanneet, niin kavereille leuhkimisen palosta minä tätä blogia rustaan.

Minä ostin eilen langattomat kuulokkeet! Etsin esikoiselle omaa puhelinta (tästä tuonnempana), ja tarttuivatkin nuo mukaan, normaalisti 29,90, nyt 9,90. Jee! Olen haaveillut noista varmaan vuoden päivät, sujuvat kaikki iltaiset puuhat joutuisammin musiikin tahtiin, eikä tarvitse pienessä asunnossa häiritä muita.

Kuvat eivät taas liity mihinkään, paitsi kesään.




P.S. Paino laskee! \○/