Aika hyvä putki melko huonoja minipostauksia jo takana. Normaali blogi olisi ollut paljon hiljaisempi, siis sellainen, jonka kirjoittaja ei ole päähänpinttynyt päivittämään joka päivä. Meditoin asiaa silloin tällöin pitkin viikonloppua, ja vähän sitä ennenkin. Alun perin jokapäiväinen tahti lähti ajatuksesta, että jos kirjoittaisin yhtään harvemmin, unohtuisi koko blogi. Sitten sain idean kirjoittaa vuoden jokaiselta päivältä jotain. Kunnes unohdin. Sen jälkeen perfektionismiin (tietyissä, äärimmäisen valikoivissa asioissa) taipuvainen mielenlaatuni ei ole oikein kokenut motivoivaksi väen vängällä päivittää joka ikinen ilta jotain diipadaapaa, kun parempaakaan ei jaksa.
En väitä, että vain muutaman kerran viikossa kirjoittaminen toisi yhtään laadukkaampia päivityksiä. Mahdollisuudet kuitenkin paranevat. Nyt en myöskään usko kyllästyväni kirjoittamiseen enää, joten ensimmäinen syy näin tiiviiseen tahtiin on eliminoitunut. Toinen syy mokattiin jo. Joten päätin siirtyä kirjoittamaan enemmän fiiliksen mukaan, kuitenkin vähintään kaksi kertaa viikossa. Vähän niin kuin normaalit ihmiset.
Raikuliviikonloppu on ohitse (siivousta ja myöhään valvomista, jippii) ja olo on kuin rekan alle jäänyt. Asunnon läpikin näyttää pari isompaa autoa huristelleen, jäljistä päätellen. Huomenna on siis Suuri Siivouspäivä, jolloin toivon mukaan palautetaan vasta löydetty järjestys. On niinkin tuore juttu, etten ollut ehtinyt siitä vielä tänne kirjoittaa. Todettakoon nyt sitten jälkeen päin, että meillä ehti olla melkein kolme viikkoa koko ajan siistiä. Nyt sitten viimeisen viikon ajan ei juuri kehumista.
Keskiviikkona on seuraava paastopäivä, ja tarkoitukseni oli laskeutua siihen hyvin nukuttujen öiden ja harkitun ruokavalion siivittämänä. Jaaa sitten menin kauppaan ostamaan läjän suklaata, koska vaan teki niin mieli, enkä jaksanut itsekureilla. Tulee paastopäivä tarpeeseen monessakin mielessä.
Makoisaa maanantaita muillekin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerrothan, mitä ajatuksia sinussa heräsi?