Laiskan iltaherkku

Nälkä kasvaa syödessä (ja paastotessa)

No ohohohoo, minä täällä! Päätin kokeilla, josko pari riviä irtoaisi. Olen hiessä uitettu koira, mutta onneksi päivä alkaa olla voiton puolella. Tänään  on nähty vajaan kuukauden ikäinen vauva (halitulihellanduudeli!), käyty parituntinen kauppareissu muksukolmikon kanssa (mukaan tarttui Tangle teaser, oli positiivinen yllätys, pidin paljon!) ja kestitty ystävää päivällisellä. Olen myös syönyt tänään, köh, kolme (!) jäätelöpuikkoa. Päivä alkoi makeannälättömästi, ja kylässä kieltäydyin jäätelöstä, koska olin jo yhden nauttinut. Tekopyhää, kuten myöhemmin ilmeni, sillä popsin kotona vielä toisen, ja kuinka ollakaan, päivällisvieraamme toi jäätelöt jälkiruuaksi. Ups.

Ei kyllä johtunut varsinaisesti eilisestä paastopäivästä, helteellä vain olen pohjaton jäätelölle. Olenkin viime aikoina leikitellyt paastolla toden teolla. Ennen juhannusta paastoaminen tuntui sujuvan niin hyvin, että päätin kokeilla paastota joka toinen päivä hetken aikaa. Virhe. Jaksoin kolmena päivänä koittaa, mutta iltaisin ratkesin aina syömään. Lisäksi välipäivinä oli kohtuus kadoksissa. Tuon kokeilun jälkeen kestikin noin viikon, ennen kuin koin jaksavani taas paastota. Kyllä siinä kahden päivän viikkorytmissä  vaan on paljon järkeä. Sillä tiellä nyt.

Saimme yllättäen kutsun papan luokse. Huomenna siis suuntaamme illan seutuun vierailulle. Sitten takaisin ja mökille heti seuraavana päivänä. Välillä on kivakin mennä tukka putkella.

Puolivahingossa kesälaitumille

Tunne itsesi. Minä tiesin koko ajan jossain takaraivoni tuntumassa, että jos en päivitä blogia joka ilta, se uhkaa jäädä kokonaan. Niin melkein kävikin. Joka päivä olen aikonut kirjoittaa, mutta aina olen muka liian väsynyt tai kiireinen. Noo, sovitaan, että se oli kesäloma. Jatkunee edelleen, vaikka eihän sitä tiedä, jos tästä vaikka innostuisin. Ajattelin keskittyä jonkin aikaa enemmän tähän laihdutuspuoleen, vaikka toki kirjoitan muustakin. Ehkä jopa saisin ulkoasuun jotain muokkauksia teemaa koskien.

Juhannus katkaisi paastoviritelmäni, tänään olen saanut juonesta uudelleen kiinni. Innostuin vähän liikaa, ja jouduin palaamaan häntä koipien välissä takaisin järkevällä linjalle, mutta siitä lisää tuonnempana. Pötseä olen edelleen, kuten kuvasta näkyy, mutta suunta tuntuu olevan suht hyvä. Viime viikolla vaivannut hirveä väsymyskin on loistanut poissaolollaan, epäilen hormonien ravistelua syyksi. Ei ole helppoa olla nainen, ei. Vaikka ehkei mieskään, mene tiedä.

Suunnitelmallinen liikunta on loistanut poissaolollaan, ja vaikka olen hokenut itselleni armollisuutta ja manraa "laihdutus ensin, liikunta sitten", on kroppa alkanut esittää painavia (no pun intended, har har) vastalauseitaan. Joten olen pieniä juttuja alkanut kehitellä, oranssi mötikkäkin (kahvakuula) huutelee soimaavasti nurkastaan pölykerroksen alta. "Sulkapallo" leikkikentällä olikin sekä hauskaa että yllättävän tehokasta.

Ensi viikolla suuntaamme mökille pois mukavuuksien äärestä, mutta vastoin aikaisempi kesiä saatamme nyt raahata maltillisesti elektroniikkaa mukana. Mökillä ei ole sähköjä omasta takaa, mutta tänä vuonna sinne ehkä tulee generaattori. Siellä ei myöskään ole juoksevaa vettä. Älkää kysykö, miksi kolmen alle kouluikäisen lapseen perhe haluaa silti viettää siellä viikon. En minä vaan ole keksinyt mitään järkevää syytä. Joten päivityksiä ehkä tulossa, ehkä ei. Jännitystä elämään.

Mut mitäs te niistä, siellähän kirmataan yhtä lailla vehreän nurmen keskiössä, eikä ole aikaa tai halua mitään blogeja lukea? Heheh.