maanantai 19. tammikuuta 2015

Paloauto piipaa piipaa piipaa, paloauto piipaa piipaa pii

Eilen illalla taas skippasin (en jäänyt kiinni) yhden säkeistön iltalaulusta, ja pohdin, kuinka kivaa ja helppoa voikaan olla, ja sitten lintsaa siitäkin. Vai mitä olette mieltä: kolme alle kouluikäistä lasta, jotka menevät nukkumaan samoihin aikoihin (välillä vauva vähän kukkuu) ja heräävät yleensä hiukan porrastetusti, eli ehdin keskittyä yhteen kerrallaan aamuisin.




Tai siis antaa tabletin käteen sille kuka vaan ensiksi aamupalan hotkaiseekaan ja jatkaa vielä "hetken" unia vauvan imetys tekosyynä. Juu, pitäähän hänenkin saada aamupalaa, mutta siihen menee n. 15 minuuttia. Jostain syystä nämä aamuiset youtube/nukkumishetket venyvät yleensä paljon pidemmiksi. Ennen pidin rajana kahta tuntia (hah, aluksi tuntia), ja siinä oli sitten sen päivän katselut, nyt... No, sanotaanko vaikka, että en ole niin tarkka enää.



Puolustuksekseni todettakoon, että tämä ei tule jatkumaan kovin kauan, koska parissa kuukaudessa Joonatan todennäköisesti haluaa maailmaa tutkimaan heti herättyään, eikä enää suostu pötköttelemään sängyssä. Ehkei loppujen lopuksi kuulosta niin kovin suurelta synniltä mojua sängyssä yhdeksään ennen kuin aloitetaan varsinainen päivä. (No joo, joskus menee kymmeneenkin. Ihan aniharvoin vielä myöhempään. Mutta ne nyt ovat muutenkin päiviä, joita ei mainita kasvatusoppaissa.)

Oikeastaanhan minun piti kertoa illasta ja nukkumisjärjestelyistä. Meillä on aina nukuttu hyvin. Jokaikinen lapsonen on vauvana vetänyt sikeitä vähintään n. 4 tuntia putkeen, Ahti taisi haluta joskus syödä 3 tunninkin välein parina yönä, ja se oli jo aika suuri järkytys. Heräsi kerran yössä hetkeksi (tarjosin pulloa vaan.. ) 2-vuotiaaksi. Jaakko nukkui alusta asti 5-6 tuntia, myöhemmin läpi yön jo varmaan 1-vuotiaasta. Liekö sitten iso koko apuna? Saivat mahaan heti paljon maitoa?

Tämän äidin väsymys ja zombipäivät johtuvat siis enimmäkseen liian myöhään katsotuista sarjoista tai elokuvista, tai muuten vaan netissä roikkumisesta, noloa kyllä.


Lavastettu kuva. Jaakko ei vielä osaa itse pestä hampaitaan.

Ensimmäisen vuotensa vauvelit nukkuvat minun vieressäni, yleensä olemme ottaneet haltuumme koko parisängyn. Eikä se johdu pelkästään minun muhkeasta olemuksestani, ehkä tiedättekin, miten vauva voi vallata sängyn. Noin vuoden iässä lapsi siirretään omaan sänkyyn ja lastenhuoneeseen samalla. Aluksi istuin vuoteen vieressä laulamassa, sitten vain lauloin, sitten istuin hiljaa. Seuraavaksi siirryin huoneesta pois oven jäädessä kiinni, ja pian sen saattoikin sulkea. Äkkiä olimme tilanteessa, jossa lapset laitettiin sänkyyn (pienempi tosin pullon kanssa, josta luovuttiin vasta 2,5-vuotiaana), sanottiin hyvää yötä, ja siinä se. Toki sekaan mahtuu toisenlaisiakin iltoja ja kausia, mutta ei kovin paljon.


Pötkelö yöpuvussaan.

Tämä ei suinkaan johtunut johdonmukaisesta kasvatuksestani, vaan ihan vain kärsimättömyydestäni nukuttajana. Koko prosessi tapahtui puolivahingossa, ja vasta jälkikäteen siitä voi löytää punaisen langan.

Nykyään laulu on palannut iltarutiineihimme. Ahti pyysi minua toistuvasti laulamaan iltaisin Sinisen unen, ja vähitellen lauluja tuli lisää ja lisää. Nyt iltalauluihin kuuluvat Sininen uni, Tuu tuu tupakkarulla, Abc-laulu, Paloautolaulu (keksitty itse) ja Muumilaulu (se Mamamapapapa-osuus). Joonatan istuu välillä sylissäni laulujen ajan, välillä on isänsä kanssa. Isän ei lapsia nukkumaan laittaessaan tarvitse laulaa, vaikka hänellä onkin kaunis lauluääni. Kun isommat pojat ovat sängyissään, laulut laulettuina, nukutan Joonatanin rinnalle. Yritin Ahdin kohdalla olla opettamatta tuohon tapaan epäonnistuen täysin. Ehkä siksikin Joonatanin kanssa on ollut niin rentoa, etten ole mitään muuta nukuttamista edes koittanut.




Pojat menevät nukkumaan jo 19 jälkeen, koska heräävät 6-7.30 välillä nukkumaanmenoajasta riippumatta. Testattu on. Meillä on välillä noin puolen vuoden kausia, jolloin herätään joka aamu kuudelta. Se välillä vähän syö naista, etenkin niiden myöhään venähtäneiden leffailtojen jälkeen.

Tässä teille vielä pari unista karvaturria, Emma on kovasti tykästynyt uuteen paikkaansa, ylimääräiseksi jääneeseen turvakaukaloon. Hyvää yötä ja kauniita unia!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerrothan, mitä ajatuksia sinussa heräsi?