Muuttopuuhissa?

No ei. Ihan vain säilytystilaltaan ahtaasti asuvan kolmilapsisen perheen vuodenajan vaihtumisen vaaterumba. Lisäksi ovat lapset venyneet, Ahti ohittelee metrin mittaa, Joonatan käyttää jo 90-senttisiä, vaikka onkin korkeintaan 85 cm pitkä, on sen verran tuhti ukko. Jaakko tarvitsee kesäksi liudan uusia T-paitoja, on taas kasvanut viime vuodesta viitisen senttiä ainakin. 

Joten vaatteet kiertävät, pienet osaksi pois ja varastoon, tai suoraan seuraavalle. Olen viime vuosina ollut nykyiseen makuuni turhankin säästäväinen ja tallettanut kaiken mahdollisen vaatetta muistuttavankin. Nyt on kova homma seuloa turhat pois.

Seuraava kuva ei kyllä mairittele edes silmiä siristäessä, mutta en nyt saanut parempaakaan, koska akku ilmoittaa loppumisestaan. Halusin näyttää teille kirpparilta löytämäni (tai ystäväni sen bongasi) hameen, jonka jatkokohtalosta en ole vielä päättänyt. Vähän lyhyt? Tippuu välillä päältä, haitanneeko? Haha, tänä leggishousujen luvatulla aikakaudella ei luulisi olevan niin kamalaa, jos kauppareissulla sukkiksiin verhottu takamus hiukan vilahtaa. Katumuotia jos seuraa, niin katkaisemalla sukkahousut nilkoista voisin huoletta jättää hameen kotiin. T: The Täti

Joonatan tosiaan liikkuu, on se vaan ihmeellistä! Melko hitaasti edelleen, mutta pinteeseen onnistuu jo päätymään. Tai näin hän tämän tilanteen tulkitsi, protestista päätellen.

Kirpparikierros

Rrrrrakastan  kirpputoreja! Siihen nähden kiertelen niitä valitettavan harvoin, mutta toisaalta tämä taajuus on aika hyvä sekä asuntomme kapasiteetille että kukkarolleni. Nyt äitini kanssa vakiokirpparillemme suuntaessamme teimme työjaon: hänen kukkaronsa, minun neliöni. 

Näin isona ei sopivia vaatteita tule kovin usein vastaan, enkä niitä kaipaakaan. En halua tähän kokoon enää yhtään enempää rytkyjä, mielelläni hyvästelisin lopullisesti nykyisetkin. Mutta lapset! Mitä pienempi muksu, sitä parempi valikoima. Jaakon kokoiselle (128 cm) alkaakin löytyä harvemmin, kouluikäisille ei juuri ollenkaan, etenkään pojille. Kulunevat, luulen ma. 

Edelleenkin tuntuu omituiselta tavallisessa kaupassa, kun mahdollista kivaa puseroa tai hametta on tarjolla lähes jokaisessa mahdollisessa koossa! Missä on kaikki jännitys? "Oiii, tuo näyttää kivan väriseltä! Mikähän se on? Aaa, verhot, joo, en nyt tarvitse. Mut entäs tää! Iiihana hame! Äh, mut kokoa 36, not in this lifetime, hei tuossahan..." You get the picture. Voi sitä riemua, kun silloin tällöin jotain tarttuukin haaviin, etenkin, jos saa vielä jotain edullista. Äitini esimerkiksi saalisti tältä reissulta ihan iskemättömät, violetit nilkkurit, päätähuimaavaan kahden euroon hintaan. Sanomatttakin selvää, että hyvälle ompelijalle kirpputorit ovat aarreaitta. Valitettavasti minä en ole edes huono ompelija, ompelen niin harvoin yhtään mitään. Suunnittelen kyllä, että joskus sen taidon opettelisin paremmin.

Itse tarvitsisin siistiä kevättakkia, ja kyllä vähän korpesi, kun ainakin viisi hyvää takkia käveli vastaan koossa 40-42. En nyt sentään viitsinyt ostaa komeroon roikkumaan jotain epämääräistä tulevaisuutta varten.

Mieluiten kiertelisin kirpparilla ilman lapsia, tai korkeintaan tyytyväisen vauvan kanssa, mutta hyvin meillä meni koko muksuköörikin mukana. Ehkä en itse keskittynyt ihan niin hyvin kuin olisin halunnut. Yksi ihana kaivinkone ja pari muuta lelua löytyivät heti alkuun, niillä taattiin pikkuväen tyytyväisyys. Tässä suurin osa löydöistä, ihan kaikkea en viitsinyt kuvata, parhaimmat vain. Hinnat vaihtelivat 50 sentistä 4 euroon, mainitsen, jos on jotain erityistä.

Vaihtelua sisustustyynyihin!

Kuultokangas,  4 euroa (!)

Paitoja Joonatanille

Tässä joku ilmailuaihe, pidin kovasti väristä

Ihania housuja, jälleen Joonatanille

Lehmäpökät!

Puolipotkareita, 50 senttiä kipale! Näitä oli 5 kpl!

Rymyvälikausihaalarit, Lotta & Lassi ja Giraf, molemmat 4 euroa

Olen ollut ymmärtävinäni, että sanaa "shoppailu" käytettäisiin nimenomaan uusia tavaroita ostellessa, mutta en kyllä käsitä, miksi se ei sopisi yhtä hyvin käytettyjä plärätessä. Minä ainakin koen todellista shoppailun riemua kasatessani kärryyn tavaran tai vaatteen toisensa jälkeen ja maksaessani kassalla noin kaksikymmentä euroa. 98 % itse ostamistani vaatteista (alusvaatteita ei lasketa) koko perheelle ovat kirpputorilta, loput alennusmyynneistä.

Että sinne vaan ihanuuksia hakemaan! Eivätkä ne virheostoksetkaan niin harmita, jos ei ole älyttömiä maksanut, nopeasti vaan kiertoon uudestaan joko keräyksen kautta tai oman myymisen. Parin työlään, mutta tappiollisen myymisyritelmän jälkeen olen itse alkanut suosia ensimmäistä vaihtoehtoa. Minä olen selvästi ostaja, en myyjä.

Myönnän kyllä, että kirppariostelu vaatii jonkin verran harjoittelua, keskittymiskykyä tarkkaavaisuutta. Täytyy olla myös kärsivällisyyttä selata pöytä toisensa jälkeen mitä kamalimpia (oma viehätyksensä niissäkin, monet hyvät naurut olen saanut) vaatekappaleita löytääkseen sen yhden (tai kymmenkunta) helmen. Ihan uusiakin vaatteita tulee paljon vastaan, mutta niistä saa yleensä maksaa vähän enemmän.

Esittelen varmasti tulevaisuudessa lisääkin löytöjä, sitä mukaa kun niitä tulee kotiin haalittua. Haaveilen ajasta, jolloin minulla on oma, tilava asunto, ja paljon varastotilaa, jolloin voin ostaa hyvän ja edullisen takin lapsille odottamaan käyttäjäänsä parikin vuotta etukäteen. Nyt täytyy rajallisten neliöiden takia luottaa kausitarjontaan, mikä on kyllä osoittautunut ihan riittäväksi. Pakko loppuun vielä hehkuttaa viimeistä edellisen kierroksen parasta saalista, Jaakolle Reiman punainen välikausihaalari, todella siisti, 7 euroa! Jaakkohan toki on jo möyrynnyt sen kuluneeksi, mutta käyttöönhän se ostettiinkin.

Mukavaa viikonalkua, täällä toivutaan vähitellen flunssasta, mutta vielä se meitä pitelee otteessaan. Taidettiin napata mummolasta uusi edellisen perään.