Sorsat seisovat, eiku

Tämä kuva ei itse asiassa liity mitenkään mihinkään, paitsi että tulivat vastaan matkalla perhekahvilaan, ja luontokuvaajamme oli valppaana.

Jippii! Joonatan, ihan muutaman päivän päästä 1-vuotias, seisoo tukea vasten! Monihan tuon aloittaa jo reippaasti aikaisemmin, mutta meidän vesselillä ei ole ollut kiire asian kanssa. Olen jopa pari kertaa koittanut asetella hänet seisomaan johonkin nojaten, mutta on vain siitä istuutunut tyynesti. Käsistä pidettäessä seisoo, jos kehotetaan, muuten hakeutuu istumaan edelleen. Ehkä siihenkin tulee pian muutos.

 

En tiedä, oletteko huomanneet, enkä muista, olenko maininnut, mutta minä en näytä vanhemmista lapsistani kasvokuvia. Haluaisin kyllä, mutta pitkin hampain suostuin puolison vetoomukseen, että ei ole reilua päättää lasteni puolesta, mitä heistä on nettiin julkaistu (huolimatta siitä, että meillä on aliakset ja lukijoita noin 30 päivässä, joista yli puolet kavereita ja sukulaisia, hahah). Joonatan on tähän mennessä mennyt yleiseen kategoriaan "vauva", joten häntä olen voinut surutta käyttää blogini sulostuttajana. Nyt kuitenkin hän täyttää vuoden, kuten jo mainittiin, ja sitä pidän rajapyykkinä yksityisyydensuojan alkamiseen. Nyyh, ensi tiistaina siis viimeiset kasvokuvat vesselistä. 

Jatkossa saattekin sitten katsella vain tätä, kunnes seuraava vauva saadaan maailmaan, jos sellaista nyt ikinä tulee. 

Ei ihan yhtä suloinen, myönnetään.

Keksitäti

Minä leivoin keksejä! Pyörittelen usein mielessäni ajatuksia leipomisesta, miten kivaa se olisikaan, mutta homma jää usein toteuttamatta. Joko en ehdi, viitsi, jaksa tai pelkään (aiheellisesti) syöväni kaikki herkut itse. Lukemattomia kertoja on pullaa tai vastaavaa leivottu "vierasvaraksi". Hahaha.

Tänään roudasin leijonanosan kekseistä naapurille, ja kunnostauduin puiston Keksitätinä jakamalla lapsukaisille sokerivoipitoisen herkun, jossa on myös pähkinää ja kaurahiutaleita. Ei siis niin pahaa, ettei jotain hyvääkin.

Lasten kanssa kuuluisi leipoa. Kyllähän minä. Mutta suunnilleen vain joka kolmas kerta, muulloin sanon, että saat sitten kun olet isompi, ja vaiennan mahdolliset vastalauseet lusikallisella taikinaa. Toimii yleensä.

Seuraava projekti olisi tehdä pähkinäisiä välipalapatukoita. Epäilen, että osa Ahdin kotiinpaluuraivareista olisi vältettävissä, jos tarjolla olisi pieni energiatankkaus ennen kotiinlähtöä. No niin, nyt se on sanottu blogissa, joten niitä on pakko pian tehdä.

Tänään saatiinkin ulkoillesta tullessa Jackpot. Olisin mielelläni sisään päästessämme ollut kolme äitiä kolmen äidin sijaan. Vauva halusi maitoa VÄLITTÖMÄSTI, Jaakko juotavaa ja lohtua HETI PAIKALLA ja Ahti tarvitsisi ottaa syliin rauhoittumaan kirkumispisteeseen yltäneestä itkukohtauksestaan NYT. No, onneksi en ole ihan yksin. Selvittiin siitäkin, vaikka tunnustan, että lopuksi kaivettiin tabletti esiin.

Nähtiin ulkona 5-6 fasaania, kertaläjässä. Tästä kuvasta jos erotatte yhtä useamman, niin olette aika lintuja itsekin, kotkankatseisia.

Mieluisaa uutta viikkoa kaikille!