Keksitäti

Minä leivoin keksejä! Pyörittelen usein mielessäni ajatuksia leipomisesta, miten kivaa se olisikaan, mutta homma jää usein toteuttamatta. Joko en ehdi, viitsi, jaksa tai pelkään (aiheellisesti) syöväni kaikki herkut itse. Lukemattomia kertoja on pullaa tai vastaavaa leivottu "vierasvaraksi". Hahaha.

Tänään roudasin leijonanosan kekseistä naapurille, ja kunnostauduin puiston Keksitätinä jakamalla lapsukaisille sokerivoipitoisen herkun, jossa on myös pähkinää ja kaurahiutaleita. Ei siis niin pahaa, ettei jotain hyvääkin.

Lasten kanssa kuuluisi leipoa. Kyllähän minä. Mutta suunnilleen vain joka kolmas kerta, muulloin sanon, että saat sitten kun olet isompi, ja vaiennan mahdolliset vastalauseet lusikallisella taikinaa. Toimii yleensä.

Seuraava projekti olisi tehdä pähkinäisiä välipalapatukoita. Epäilen, että osa Ahdin kotiinpaluuraivareista olisi vältettävissä, jos tarjolla olisi pieni energiatankkaus ennen kotiinlähtöä. No niin, nyt se on sanottu blogissa, joten niitä on pakko pian tehdä.

Tänään saatiinkin ulkoillesta tullessa Jackpot. Olisin mielelläni sisään päästessämme ollut kolme äitiä kolmen äidin sijaan. Vauva halusi maitoa VÄLITTÖMÄSTI, Jaakko juotavaa ja lohtua HETI PAIKALLA ja Ahti tarvitsisi ottaa syliin rauhoittumaan kirkumispisteeseen yltäneestä itkukohtauksestaan NYT. No, onneksi en ole ihan yksin. Selvittiin siitäkin, vaikka tunnustan, että lopuksi kaivettiin tabletti esiin.

Nähtiin ulkona 5-6 fasaania, kertaläjässä. Tästä kuvasta jos erotatte yhtä useamman, niin olette aika lintuja itsekin, kotkankatseisia.

Mieluisaa uutta viikkoa kaikille!

Kuka tai mikä on Charlie Hebdo?

Jäätä.

Sinistä taivasta.

Tunnustan. Olen ollut Huono Äiti. Emme ole koko viikolla olleet kunnolla ulkona peuhaamassa, Ahti pääsi kerran isänsä kanssa sentään, ja kerran pääsi mukaamme terapiareissulle. Jaakko on saanut ulkoilua lähes joka päivä, mutta vain kävelyä ja bussipysäkillä istumista. Laiska, Huono Äiti. 

Kootut selitykset liittyvät antibioottikuurin aiheuttamaan väsymykseen ja huonoihin keleihin. Mutta tiedänhän minä, että Hyvä Äiti vie lapsensa kaksi kertaa päivässä n. parituntiselle riehunnalle säässä kuin säässä. Paitsi että meillä lapset talvisin helposti väsyvät yli tunnin ulkoilusta. Pidän päivinä, jolloin en lintsaa, tuntia päivässä miniminä. Välillä tuntuu onnistuvan pidempikin rupeama, ja se yleensä kostautuu Ahdin kotimatkan kiukuttelulla, joskus harvoin Jaakonkin. Lisätään vielä satunnainen vaunumatkustamiseen tympiintynyt bebé, niin meillä on Jackpot. Onneksi ei osu kohdalle kovin usein.

Tänään sitten oli Kaunis Ilma, suorastaan Upea. Ainakin aurinko paistoi, ja se tekee minkä tahansa ilman tähän vuodenaikaan Upeaksi. Eikä ollut kylmäkään, mitä nyt ikkipikkuisen liukasta. Joten suuntasin muksujen kanssa ulos sovittujen leikkitreffien kannustamana. Yritin vähän oikoa kuhmuista sädekehääni ja olla erityispitkään, että saataisiin korvattua viikon ulkoleikkivaje. Seurauksena oli itkuparkutyynnyttelyrauhoittelukotimatka.

En ollut tänään pelkästään (tai siis oikeastaan viikolla) Huono Äiti, vaan myös Tyhmä Äiti. Enkä siis tahtoikäisen mielestä, vaan valitettavasti ihan oikeasti. Jotenkin tuli puheeksi tänään, mikä on Charlie Hebdo. Mieheni heitti kysymyksen minulle ihan vitsillä. Minä viattomasti ilmoitin silmää räpäyttämättä, ettei aavistustakaan. Seurasi tyrmistynyt hiljaisuus ja epäuskoinen katse. Naurahdus. "Joo, joo, hyvä vitsi, kaikki nauramme, mutta kakaises nyt." Ei, rehellisesti sanoen, harmainta haisuakaan. Joopa joo. Te tiedättekin, miksi miehellä meni kahvi väärään kurkkuun. Nyt tiedän minäkin.

Muistakaa nyt, että edelleen imetän! Se tunnetusti pehmentää päätä. Minua myös herkistää. En halua lukea väkivaltaa sisältävien uutisten yksityiskohtia. Tiesin kyllä, että pommitus ja pilapiirros. Mutta uutisen tullessa minulle jäi epäselväksi, mikä ihmeen Charlie. Ennen kuin huomasinkaan, kaikki mediat olivat täynnä "Minä olen Charlie":ta, ja siinä vaiheessa asiasta kysyminen olisi tuottanut joka tapauksessa yllä kuvatun kaltaisen reaktion. Enkä tullut asiaa googlanneeksi, koska olin iskulauseelle kehitellyt oman, melko naurettavan, merkityksen. Mutta sitten jäin kiinni.

Pomppompomp, Joonatan pitää pallosta.

Rakas mieheni piristi päivääni vielä seuraavanlaisella sananvaihdolla. Jonkun netistä löytyneen jutun innoittamana hän loihe lausumaan: 

Mies: "Iso nenä on seksikäs."

Minä (hypäten ilmiselvään johtopäätökseen: "Ei mulla ole iso nenä!"

Mies: "Onhan sulla. Hyvin hallitseva osa kasvoja."

Minä (huomatkaa, mitä sana-akrobatiaa): "Ei taatusti ole!"

Mies: "Niin no ei sulla ole iso nenä, jos kokonaisuutena katsoo."

Ahah. Hyvä paikkaus. Not.

Ja nuo risukuvat? Ne ovat taidetta ne.