Spontaania pullanleivontaa

Tai ei sitten kuitenkaan. Ehdin keskiviikkona lupailemaan pullaa pojille, Ahti saisi myös osallistua itse leipomiseen. Kunnes tajusin, ettei sadepäivänä kannata tehdä hiivataikinaa. Tämä päivä alkoikin sitten kysymyksellä "joko leivotaan pullaa?", eikä rauhaa saanut ennen kuin ryhdyttiin toimeen. Oli yhtä ja toista tekemistä ennen leipomista, eikä kärsimätön poika olisi millään malttanut hidasta äitiään odotella. Jatkossa kyllä mainitsen tämän luokan suunnitelmista vasta kun H-hetki on oikeasti käsillä!

Mukavaa oli, että Jaakkokin osallistui. Kaulitsi vähän ja pyöritteli pari pullaakin. Laitoin lautasille poikien leipomukset, saivat omiaan maistella. Hyvin upposi!

Täytyy vielä kertoa, mitä tänään tapahtui. Lastenhuoneesta alkoi kuulua lohdutonta itkua, selvästi sattunut, ja kiirehdin sylittelemään. Ahti parkui sylissä monta minuuttia, ja nikotteli kysymyksiini vastauksia. Ei, ei ollut kaatunut, ei törmännyt, Jaakko ei ollut tehnyt mitään. Mitä ihmettä? Mikä sitten satutti? Lopulta sain selville, että Ahti oli itse lyönyt itseään itkun arvoisella voimakkuudella. Ilmeisesti ihan vain kokeillakseen. Pakko myöntää, että nauratti aika lailla.

Olen nyt kaksi päivää kaiken liikenevän ajan siivonnut, ja nyt alkaa olla tulostakin näkyvissä. Nyt me vihoviimeisen kerran yritämme ylläpitosiivousta, ja jos ei onnistu, alan suosiolla puhumaan itsestäni "boheemina", "luovana" ja "rentona", sekä miten ajoittainen kaaos ja jatkuva sotku on vain kodikasta. Sitä ennen kerran vielä.

Onnea Ahti, 3 vuotta!

Hartaasti odoteltu ja päivä toisensa jälkeen lupailtu synttäripostaus on täällä. Ensimmäiset isommat kekkerit, jotka järjestimme sitten Jaakon 1-vuotisjuhlien. Nytkin vieraita kutsuttiin melko maltillisesti, 5 lasta äiteineen, joita oli kolme. Melkoinen metakka saatiin tälläkin porukalla aikaiseksi. Opikseni otin:

1. Ei ilmapalloja, paitsi koristeeksi, kunnes ovat isompia. 

2. Pizza ei maistu pienille. Eikä isoille. Minulle vaan.

3. Cocktail-tikut eivät ole turhaan klassikko. Menivät kaikki.

4. Makeaa riittää kolmea sorttia. 

5. Ei kannata askarrella tuntikausia juhlahattuja. Ketään ei kiinnosta. Osta, niin ei harmita. (The Marttyyri)

6. Synttärijuhlat ovat kaiken vaivan arvoiset, ja kaikilla on hauskaa.

Hoksasin kaupassa "taikurinpalloja", mukaan lähtivät. Laitettiin äidit töihin, koska emme ehtineet täydellistä koiraa opettelemaan. Onneksi näin pienille vielä riitti epämääräinen viritelmä, jonka vain itsevarmasti sanoi olevan koira.

Tämä selvitti ystäville, miksi kyselin vessapaperirullia viikkoja ennen juhlia. Maalasin vesiväreillä, leikkasin rinkuloiksi ja liimasin kettingiksi. Taas säästetty kaksi euroa!

Tähän köynnökseen tarvitaan rikki menneen flexin naru, kartonkipakkauksia, sakset ja Taiteilijaystävältä lahjoituksena saadut pirun hyvät akryylivärit, joista on kyllä vaikea uskoa, että olivat "ylimääräisiä".

Dublolinna oli hitti...

...joka kesti noin kymmenen minuuttia.

Muistin cocktail-tikkuja väsätessäni, että lapsena olisin itse halunnut niistä vain sen viinirypälen. Joten laitoin loput viinirypäleet myöskin tarjolle, tikuitta. Herrrkulliset lime-kookoskeksit olivat jo mainitun Taiteilijaystävän leipomia.

Hassut hatut eivät sitten naurattaneetkaan. Noo, pöytäkoristeista kävivät.

Hänen Pönäkkyytensä kantaa jäätelökakkua, Mies sopivasti piilossa tuo suklaakakkua.

Ahti on joulusta saakka on pyytänyt syntymäpäivilleen suklaakakkua, jonka tietenkin sitten leivoin. Olin kuitenkin epäileväinen, mahtaako pikku herralle itse kakku oikeasti maistua, eihän hän ollut ikinä varsinaisesti syönyt oikeaa suklaaleivosta, Pipsa-possusta luultavasti idean keksi. Tein varmuuden vuoksi lisäksi jäätelökakun, takuuvarman suosikin. Turhaan olin huolissani, sillä Ahti söi, otettuaan jäätelöä ensin, peräti kaksi palaa suklaakakkua! Hartaasti. 

Yritin ottaa uusiksi taannoiset marsipaanileivonnaiseni, ja onnistuinkin vähän paremmin. En kuitenkaan niin hyvin, että näillä voisi juuri ylpeillä.

Jaakko piti Taiteilijaystävän kekseistä niin kovasti, että silmän välttäessä varastoi niitä lautaselleen, kun ei jaksanut enää syödä.

Tältä näytti lastenhuone syntymäpäivien jälkeen. Ei nyt edes kovin paha.

Kiitos vielä vierahille!

P.S. Unohdin mainita, että kaikki hyvät ja kauniit kuvat ovat ystäväni E:n ottamia! Minä otin vain nuo kaaosteoriaa tukevat. 

Paljastus eiliseltä

Ehkä joku miettikin, miten se nyt yötä myöten keittiötä puunasi, mutta valmistui siellä sentään tämä suklaakakkukin. Älyttömän hyvää, enkä ole yksinäni tätä mieltä. Oli ystävän babyshower tänään, niin piti pitää kakku vielä pimennossa, jos vaikka olisi täältä lukenut ja arvannut. 

Käytin kakkuun Suklaapossun

Mielettömän mehevää kakkupohjaa ja tein väliin mascarponepätkistäytteen, josta heivasin mansikat. Nyt ei haettu raikkautta, vaan tuhtia tunnelmaa! Ulkonäkö ei ollut kovin ihmeellinen, unohdin suunnitteluvaiheessa koristelun laskuista kokonaan, ja yöllä löi pää tyhjää juuri levitettyä suklaakuorrutusta hämmästellessäni.

Oli kivat juhlat. Taas. Huomenna Joonatanin kanssa omaa mummoani katsomaan, juhlimme minun äitienpäivääni lasten kanssa sitten ensi viikolla.

Oppirahat pakkaseen

Piti tehdä ystävän lapsen 4-vuotissynttäreille vähän tuomisia, kun sattui vaaleanpunaista marsipaanimassaa olemaan kaapissa. Niistä tulikin oikein hienoja.

Tai sitten ei.

Mokasin suklaan kanssa, tulin tehneeksi suklaakuorrutteen sijaan suklaakreemiä. Tulipahan vierasvaraa. Tarjolle en kehdannut muotopuolia kiikuttaa, ja hyviä oli liian vähän.

Kiitos juhlista, oli todella hauskaa.

Keksitäti

Minä leivoin keksejä! Pyörittelen usein mielessäni ajatuksia leipomisesta, miten kivaa se olisikaan, mutta homma jää usein toteuttamatta. Joko en ehdi, viitsi, jaksa tai pelkään (aiheellisesti) syöväni kaikki herkut itse. Lukemattomia kertoja on pullaa tai vastaavaa leivottu "vierasvaraksi". Hahaha.

Tänään roudasin leijonanosan kekseistä naapurille, ja kunnostauduin puiston Keksitätinä jakamalla lapsukaisille sokerivoipitoisen herkun, jossa on myös pähkinää ja kaurahiutaleita. Ei siis niin pahaa, ettei jotain hyvääkin.

Lasten kanssa kuuluisi leipoa. Kyllähän minä. Mutta suunnilleen vain joka kolmas kerta, muulloin sanon, että saat sitten kun olet isompi, ja vaiennan mahdolliset vastalauseet lusikallisella taikinaa. Toimii yleensä.

Seuraava projekti olisi tehdä pähkinäisiä välipalapatukoita. Epäilen, että osa Ahdin kotiinpaluuraivareista olisi vältettävissä, jos tarjolla olisi pieni energiatankkaus ennen kotiinlähtöä. No niin, nyt se on sanottu blogissa, joten niitä on pakko pian tehdä.

Tänään saatiinkin ulkoillesta tullessa Jackpot. Olisin mielelläni sisään päästessämme ollut kolme äitiä kolmen äidin sijaan. Vauva halusi maitoa VÄLITTÖMÄSTI, Jaakko juotavaa ja lohtua HETI PAIKALLA ja Ahti tarvitsisi ottaa syliin rauhoittumaan kirkumispisteeseen yltäneestä itkukohtauksestaan NYT. No, onneksi en ole ihan yksin. Selvittiin siitäkin, vaikka tunnustan, että lopuksi kaivettiin tabletti esiin.

Nähtiin ulkona 5-6 fasaania, kertaläjässä. Tästä kuvasta jos erotatte yhtä useamman, niin olette aika lintuja itsekin, kotkankatseisia.

Mieluisaa uutta viikkoa kaikille!