Hartaasti odoteltu ja päivä toisensa jälkeen lupailtu synttäripostaus on täällä. Ensimmäiset isommat kekkerit, jotka järjestimme sitten Jaakon 1-vuotisjuhlien. Nytkin vieraita kutsuttiin melko maltillisesti, 5 lasta äiteineen, joita oli kolme. Melkoinen metakka saatiin tälläkin porukalla aikaiseksi. Opikseni otin:
1. Ei ilmapalloja, paitsi koristeeksi, kunnes ovat isompia.
2. Pizza ei maistu pienille. Eikä isoille. Minulle vaan.
3. Cocktail-tikut eivät ole turhaan klassikko. Menivät kaikki.
4. Makeaa riittää kolmea sorttia.
5. Ei kannata askarrella tuntikausia juhlahattuja. Ketään ei kiinnosta. Osta, niin ei harmita. (The Marttyyri)
6. Synttärijuhlat ovat kaiken vaivan arvoiset, ja kaikilla on hauskaa.
Hoksasin kaupassa "taikurinpalloja", mukaan lähtivät. Laitettiin äidit töihin, koska emme ehtineet täydellistä koiraa opettelemaan. Onneksi näin pienille vielä riitti epämääräinen viritelmä, jonka vain itsevarmasti sanoi olevan koira.
Tämä selvitti ystäville, miksi kyselin vessapaperirullia viikkoja ennen juhlia. Maalasin vesiväreillä, leikkasin rinkuloiksi ja liimasin kettingiksi. Taas säästetty kaksi euroa!
Tähän köynnökseen tarvitaan rikki menneen flexin naru, kartonkipakkauksia, sakset ja Taiteilijaystävältä lahjoituksena saadut pirun hyvät akryylivärit, joista on kyllä vaikea uskoa, että olivat "ylimääräisiä".
Dublolinna oli hitti...
...joka kesti noin kymmenen minuuttia.
Muistin cocktail-tikkuja väsätessäni, että lapsena olisin itse halunnut niistä vain sen viinirypälen. Joten laitoin loput viinirypäleet myöskin tarjolle, tikuitta. Herrrkulliset lime-kookoskeksit olivat jo mainitun Taiteilijaystävän leipomia.
Hassut hatut eivät sitten naurattaneetkaan. Noo, pöytäkoristeista kävivät.
Hänen Pönäkkyytensä kantaa jäätelökakkua, Mies sopivasti piilossa tuo suklaakakkua.
Ahti on joulusta saakka on pyytänyt syntymäpäivilleen suklaakakkua, jonka tietenkin sitten leivoin. Olin kuitenkin epäileväinen, mahtaako pikku herralle itse kakku oikeasti maistua, eihän hän ollut ikinä varsinaisesti syönyt oikeaa suklaaleivosta, Pipsa-possusta luultavasti idean keksi. Tein varmuuden vuoksi lisäksi jäätelökakun, takuuvarman suosikin. Turhaan olin huolissani, sillä Ahti söi, otettuaan jäätelöä ensin, peräti kaksi palaa suklaakakkua! Hartaasti.
Yritin ottaa uusiksi taannoiset marsipaanileivonnaiseni, ja onnistuinkin vähän paremmin. En kuitenkaan niin hyvin, että näillä voisi juuri ylpeillä.
Tältä näytti lastenhuone syntymäpäivien jälkeen. Ei nyt edes kovin paha.
Kiitos vielä vierahille!
P.S. Unohdin mainita, että kaikki hyvät ja kauniit kuvat ovat ystäväni E:n ottamia! Minä otin vain nuo kaaosteoriaa tukevat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerrothan, mitä ajatuksia sinussa heräsi?