Päivitystä perjantaihin

Joo-o, tänäänkin satoi. Tuon piti olla sellainen hieno tunnelmakuva sateen ropinasta katukiveykseen, mutta ihan ei tämän kuvaajan taidot riittäneet. Valtuutan teidät jokaisen siis kuvittelemaan sen tarpeeksi ilmaisuvoimaiseksi.

Ilmaisuvoimasta päästäänkin siihen, miten en ole nyt oikein täyttänyt odotuksia. Omia odotuksiani. Perustaessani blogin haaveilin, kuinka tämä tulee olemaan foorumi lennokkaille pohdinnoilleni ja maratoonipostauksilleni. Hohhoijaa. Sen sijaan blogista muotoutuikin astetta instagrammia laajempi päivittäispäivitys, mutta antaapa olla. Tekipähän itse itsensä, tämä blogi, eikä vaivautunut liikoja kanssani neuvottelemaan. Sellainen seikkailu se. Jos joku teistä ilahduttavan uskollisista lukijoistani, tai mielellään useampi, haluaisi minun harventavan päivitystahtia laadukkaampien postausten toivossa, saa hihkaista. Toisaalta, ehkäpä lukijoikseni on valikoitunut pikku paloista tyytyväinen hienostuneen maun omistava joukko.

Kaikenlaisia langapätkiä olisi siellä täällä nivottavaksi yhteen, mutta ajan- ja energianpuutteen vuoksi teen tänään vain lyhyen yhteenvedon nyt jo hiukan haudatusta perjantaiaiheesta, laihduttamisesta. Olette varmaan huomannutkin, että painoperjantait loistavat poissaolollaan siinä missä hassunhauskat sanaleikitkin. Tilanne tulee toistaiseksi jatkumaan (paitsi jos ehdottomasti haluatte, voin keksiä edelleen perjantaisia pirskahduksia alkusointua viljellen?), ja aion tulevaisuudessa rustata pidemmänkin postauksen, miksi toistaiseksi Maija Poppanen jää haavekuvaksi ja Muumimamma nostetaan jalustalle. Sehän on sitä paitsi ihana hahmo. Vaikkakin vähän tylsä, mitä sitä kieltämään. Aika hyvin kiteytetty omakuvanikin tuossa.

Taannoin blogissakin uhottu gradun teko on myös toistaiseksi jäissä, en saanut sitä edes alkuun, niin luovutan hetkeksi. Täytyy ensin kasailla muut palikat, että riittää gradulle voimia. Tärkeimpänä tämä kodin huolto. Siitäkin lisää myöhemmin.

Tää oli nyt tällainen tiiseri. Olen sitten myöhemmin taas kiinnostava. Hehhee.