Erään kotiäidin ihmeellinen elämä ja seikkailut,

eli kertomus siitä, kuinka hän oppi hyväksymään itsensä, ja saattoi vahingossa matkan varrella saavuttaa jotain suurta

Sivut

Lähettänyt Juuni klo 19.48

Tunnisteet: minä, väsymys

Taru6. toukokuuta 2015 klo 10.18
Täsmälleen samoissa merkeissä meni oma sunnuntai :)
VastaaPoista
Vastaukset

Kerrothan, mitä ajatuksia sinussa heräsi?

Kaikki katkerat kasvini

Pidän viherkasveista, puutarhoista, kukista ja sen sellaisista. Kuvittelen olevani jonkinsorttinen viherpeukalokin, tosin vielä harjoittelua...
Kuvakommunikaatio, lyhyt oppimäärä

Tittidididii! En edes tiedä, odottiko teistä tätä kukaan, tai kuinka monen maailmassa tästä on mitään hyötyä, mutta halusin nyt ku...
Laiskan iltaherkku
Kolosta kaivautuen

Täällähän minä. Täällä just. Kyllä. Tulikin sitten pitkä kesätauko. Ja tiedättehän, että kun tauko venyy liian pitkäksi, uudestaan aloitta...

Teema: Vesileima. Sisällön tarjoaa Blogger.