Olimme kivalla metsäkävelyllä, pitkin pellon laitaa ja sitten itse pellolla. Jaakko kirmaili pitkin poikin peltoa, ja isäni kehottikin kutsumaan poikaa lähemmäs, läheisellä kalliosaarekkeella saattaa olla käärmeitä. Jaakko tulikin, ja pomppasi seuraavaksi pieneen heinäkasaan. Noin 40 cm päähän kiukkuisesta kyystä, joka piileskeli siinä kasassa.
Isäni oli onneksi lähellä, huudahti "älä liiku!", ja Jaakko ihme kyllä totteli. Seuraavalla askeleella pappa sai pojan pois käärmeen ulottuvilta. Minä keskityin siihen Jeesukseen. Kotimatkalla näimme vielä toisen kyyn, mutta silloin olivat lapset turvallisesti käsipuolessa.
Ei ole kuvaa tuolta reissulta, tässä muksut iloisemmissa puuhissa papan hiekkakasan kimpussa.
Hui kamalaa! Mä en oo koskaan nähnyt elävää kyytä..tai vissiin mitään käärmettä, paitsi näyttelyssä..onneks!
VastaaPoistaMun isällä on käärmeitä terraariossa, mutta eivät ne ole sama asia. En minä niistäkään tykkää, mutta vapaana luonnossa oleva käärme on jotenkin ihan eri tavalla karsea.
VastaaPoista