TBT

Jaakko on tuossa puolivuotias, ja kuva on joululta 2009. Olin vielä aika tuore äiti tuolloin, enkä tiennyt vielä mitään Jaakon edessä olevista diagnooseista. Hirmuisen pitkä poika jo tuolloin, vähän koominen vauvana, kun oli pelkkiä jalkoja.

Jep jep, tunnustan, kaivoin vain jonkun vanhan kuvan, jotta saisin kuitattua blogin tältä päivältä TBT:llä. Väsyttää taas vaihteeksi. Pidin askelmittaria huvikseni yhden päivän mukana, ja siihen kyllä mahtui yksi parin kilometrin kävelylenkkikin (jee!), sekä Jaakon terapiareissu, mutta rapiat 10 km se mittasi minulle askeleita. Ei mikään ihme, että välillä väsyttää. Ei nyt ihan tuohon joka päivä ylletä, mutta kyllä luulen sen tavoiteltavan 10 000 askelta menevän tulevan täyteen lähes päivittäin nykyään.

TBT: Gigolot kannoilla

Olen minäkin sentään ulkomailla ollut. Ihan jopa muutaman kerran. Myöhästyin noin viidellä vuodella ajasta, jolloin alkoi olla ihan tavallista kauraa reppureissata läpi Intian, joten minulle jonkun muun (kiitos äiti!) lompakosta maksettu matka Turkin Alanyaan oli aika kova juttu. Vaikkakin paikoin hienoista myötähäpeää herättävä. 

Patikoimme rannalla, ja huomasimme pari pientä poikaa. Jälkikäteen veikkaisin, että 10-12-vuotiaita? He kävelivät jäljessämme. Kuljimme edelleen. Niin pojatkin. Aloimme arvuutella, minne he voisivat olla matkalla, tämä suunta kun oli oikeastaan pelkkää rantaviivaa kilometrien päähän. Muistaakseni jotain 9 km lenkkiä itse tavoittelimme. Pojat saavuttivat meitä vähitellen, tulivat yhä lähemmäksi ja lähemmäksi. Aloimme vähän kiusaantua. Ties mitä pitkäkyntisiä. Mitähän ne haluvat? Myyköhän ne jotain? Miksi ne nyt meitä seuraavat. 

Lopulta, kun pojat kulkivat suunnillen vieressämme, ja olimme koittaneet parillakin turhalla pysähtymisellä harhauttaa heidät kimpustamme, kysyin suoraan, mitä he meistä halusivat? Pojat katsoivat toisiinsa, kuiskuttivat jotain, ja kysyivät sitten ikääni. -23, vastasin kummastuneena. Leuat valahtivat. Jalat alkoivat vispata hämillisesti. Eivät osanneet sen kummemmin selittää asiaansa, joten käännyimme äitini kanssa jatkaaksemme matkaa. Hetken kuluttua vilkaisin taakseni huomatakseni poikien suunnanneen takaisin. Äitini alkoi nauraa, ja hetken päästä minullekin valkeni. Nehän olivat vokottelemassa minua! Minua! Nuo keskenkasvuiset! Pikku pojat! Noo, tukkani oli kyllä saparoilla, mutta ei kai minun naamastani voi erehtyä? Kypsyyteni suorastaan tihkui sieraimistani? No, arvioikaa itse, vuodelta 2006:

 

 

Ja se pakollinen kameli.

TBT

Ei "laihdutusviikkoa" tänään. Tulin kipeäksi, heräsin kuumeisena. En onneksi pahasti, lähinnä siivouksesta olen lintsannut. Kumma kyllä, aamupäivällä oli huonompi olo kuin illemmalla. Lieneekö syynä parantava seura. Mutta juu, nämä kuvat ovat Madeiralta vuodelta 2011, pikku Jaakko matkusti repussa. Näistä näkee, ettei siitä niin kauan ole, kun olin melko hoikka. (Tyylitajusta en sitten saokaan mitään.) Tuon jälkeen tulinkin raskaaksi, Ahti syntyi 2012, eikä niitä kiloja ole pois saatukaan vielä, lisää van keräsin.

Feikkikuva päivällisestä kuitenkin, Mies autonlaittoreissulla, joten itse piti kerrankin kokata päivällinenkin. Lounaan skippasin, ei maistunut. Tää sitten maistuikin. Unohdin jälleen kuvata oman annokseni, mutta tuplatkaa suosiolla tuossa näkyvä määrä, tuorerehujen osalta moninkertaistakaa, niin saatte kuvan, kuinka paljon upposi. Sekin mahdollisesti kaunisteltu. Sanoinhan, että voin iltapäivästä jo paremmin! Hah. Soijaouhekastiketta, eli solognesea ja täysjyvä(!)pastaa.

Kotiäiti hyppää trendiratsun selkään: TBT

90-luku esittäytyy. 14-vuotias varsa pääsi pariinkin otteeseen pikkukylän paikallislehden sivuille. Koulun konsertistakin tehtiin oikein reportaasi. (Todistetusti minulla on joskus ollut vyötärö!)

Tässä teille kohtalotovereille, joilla on yhtälailla epämääräinen käsitys aikamme ilmiöistä kuin amatööribloggaajallamme, hyödyllinen tietoisku.