Patalaiskan perjantai

Täällä mussutan iltapalaksi paahtoleipää (neljä palaa!), tomaattia ja tuorejuustolevitettä päällä, ja muistelen epämääräisesti, että pitiköhän minun laihduttaakin. Vaikka juuri viime viikolla vedin oikein mallikkaasti. Sinänsä ollaan siis otsikon mukaisia, että asunto on edelleen pommin jäljiltä (on väsyttänyt) ja niin on arvon kirjoittajammekin (katso kuva), mutta hiukan poikkesin linjasta. Kävin tänään käytännöllisesti katsoen lenkillä! Menin kävellen lähimpään Prismaan lasten potkutellessa potkupyörillä, ja vaikka matka ei ihan niin auvoisasti sujunut kuin tuosta muotoilusta saattaisi ajatella, selvisimme sinne ja takaisin, yhteensä noin neljä kilometriä! Erityispisteet meidän urhealle kolmivuotiaalle, joka "ei päässyt" eteenpäin enää takaisin tullessa, mutta heti kun äiti läheni auttaakseen tai ehdotti linja-autoa, tuli kummasti virtaa. Tätä tänä kesänä, pienin vaan vielä reppuun, niin minähän voin lenkkeillä vaikka joka päivä. Jep jep, siitähän se vain on kiinni. Lapsista. Haha.

Ihan hiukan kiskon nyt tekosyyn viitakseni, että viime perjantaina alkoi taas Se Hedelmällisyyde Wirta ( = menkat), joten männäviikko meni laihdutuksen osalta, tai edes "laihdutuksen", vähän sinne päin. En nyt mitenkään valtavia suklaamassoja suustani ahtanut, mutta kuitenkin jonkin verran, enkä tullut pitäneeksi niin hyvin kiinni ateriarytmistä.

Jottain tarttis nyt tehrä. Housukuva on näyttänyt viime viikot suht samalta, eikä sen suurempaa kutistumista ole havaittavissa muuallakaan. Eipä toisaalta merkittävää laajentumistakaan, jotain mukavaa keksiäkseni. Pitäisi varmaan etsiä kahvakuula piilostaan. Nii juu-u.

Olen ollut lasten kanssa keskenäni pari päivää, enkä ole juurikaan jaksanut pistää tikkua ristiin. Kyyllä, olen siivoillut vaatesouvia vähitellen, tehnyt ruokaa ja sen sellaista tavallista, mutta esimerkiksi imurointi ei ole napannut yhtään. Perustelin sitä itselleni sillä, ettei sovi liian puunattua olla, kun Mies kotiutuu, luulee muuten raasu, ettei olekaan korvaamaton. Miehen sijasta vaan tänään kylään saapastelikin Miehen veli, hänen kunniakseen on sanottava, että värähtänyt ilmekään, kun tänne sekamelskaan astui. Siippanikin saapui pari tuntia myöhemmin paikalle. Ihan mukava oli veljen kanssa turista, sen minkä pystyi. Joonatan on löytänyt äänensä, ja kun kolmatta kertaa aloittaa jutun kertomisen uudestaan sen keskeydyttyä äänekkääseen "TÄTTÄÄÄ!":n, täytyy olla melko hyvä juttu, että sen jaksaa loppuun asti selittää. Tai sitten on harvinaisen itsepäinen luonne, niin kuin minä.

Tästä eteenpäin? Noo. Äh. Jos vaikka kysytte uudestaan ensi perjantaina.

Onhan niitä nolompiakin tilanteita

Itkujen itku. Tänään se nyt tapahtui. Tiedättehän, kun verrataan ja mietitään ja kysellään, onko kotona sellaista, että voisivat yllätysvieraat tulla kylään. No, meillä ei ollut.

Olin lähdössä lasten kanssa ulos, rönttövaatteissa, eilinen tahrainen paita yllä, tukka sitaistuna ponnarille miten kuten, eihän se pipon alta näy. Esikoinen oli vielä yöpaidassa, vaikka kello oli jo 12. Ovikello soi. Hämmentyneenä menin avaamaan, en odottanut ketään. Olisi kyllä pitänyt.

Kiertävä erityislastenohjaajahan se siellä. Käy muutaman kuukauden välein seuraamassa Jaakon edistymistä ja perheen jaksamista. Tämä tapaaminen oli sovittu joskus marraskuussa, enkä vaan ollut muistanut laittaa sitä ylös. Sänky petaamatta (muistatte ehkä, olohuoneessa, joten hyvin hallitseva elementti), imuroimatta kahteen päivään (koirankarvoja!), ja sekalainen selvittämätön röykkiö tavaraa (kuva), sekä kaiken kruunuksi leluja siellä sun täällä. Onneksi keittiö, lastenhuone, ruokapöytä ja vessa olivat melko siistejä. Olisi siis voinut olla pahemminkin. Hävetti silti.

Tapaaminen sujui muuten ihan hyvin, jahka kiusaantuneisuudestani pääsin. Ohjaaja halusi viettää Jaakon kanssa hetken lastenhuoneessa kahdestaan, ja sillä välin pistin pyörremyrskyn lailla töpinäksi, sain vaihdettua vaatteita ja vähän siivottua. Pianoakin on nyt vähän näkyvissä. Varmaan arvasittekin, etten tällä hetkellä sitä juuri soittele? Jälleen kerran vannoin, että tästä lähtien meillä on aina esittelykelpoista! Heti, kun vain saan tämänkertaisen sekamelskan siivottua.

Meidän pienimmäinen on kipeä, kuumeessa raasu. Eilen nousi. Minäkään en voi kovin hyvin, onko sitten tautia vai jotain muuta. Eli en luultavasti saa kuulailtua. Viime viikolla tein tosiaan nuo huimat 3x5 min (kaksi niistä aloitettiin klo. 23.55 ja 23.57, hups), tällä viikolla oli aikomuksenani nostaa kerta 10 minuuttiin. Entäs se uhottu lenkkeily? En myönnä, en kiellä.

Katsotaan nyt, muuttuuko kotimme sairastuvaksi. Jospa vaavilla olisi joku vauvatauti, joka ei tarttuisi... 

P.S. Vakava kuva hehkeästä bloggaajastamme oli viime vuodelta, ennen kulmien ja ripsien värjäystä.