Olin lähdössä lasten kanssa ulos, rönttövaatteissa, eilinen tahrainen paita yllä, tukka sitaistuna ponnarille miten kuten, eihän se pipon alta näy. Esikoinen oli vielä yöpaidassa, vaikka kello oli jo 12. Ovikello soi. Hämmentyneenä menin avaamaan, en odottanut ketään. Olisi kyllä pitänyt.
Kiertävä erityislastenohjaajahan se siellä. Käy muutaman kuukauden välein seuraamassa Jaakon edistymistä ja perheen jaksamista. Tämä tapaaminen oli sovittu joskus marraskuussa, enkä vaan ollut muistanut laittaa sitä ylös. Sänky petaamatta (muistatte ehkä, olohuoneessa, joten hyvin hallitseva elementti), imuroimatta kahteen päivään (koirankarvoja!), ja sekalainen selvittämätön röykkiö tavaraa (kuva), sekä kaiken kruunuksi leluja siellä sun täällä. Onneksi keittiö, lastenhuone, ruokapöytä ja vessa olivat melko siistejä. Olisi siis voinut olla pahemminkin. Hävetti silti.
Tapaaminen sujui muuten ihan hyvin, jahka kiusaantuneisuudestani pääsin. Ohjaaja halusi viettää Jaakon kanssa hetken lastenhuoneessa kahdestaan, ja sillä välin pistin pyörremyrskyn lailla töpinäksi, sain vaihdettua vaatteita ja vähän siivottua. Pianoakin on nyt vähän näkyvissä. Varmaan arvasittekin, etten tällä hetkellä sitä juuri soittele? Jälleen kerran vannoin, että tästä lähtien meillä on aina esittelykelpoista! Heti, kun vain saan tämänkertaisen sekamelskan siivottua.
Meidän pienimmäinen on kipeä, kuumeessa raasu. Eilen nousi. Minäkään en voi kovin hyvin, onko sitten tautia vai jotain muuta. Eli en luultavasti saa kuulailtua. Viime viikolla tein tosiaan nuo huimat 3x5 min (kaksi niistä aloitettiin klo. 23.55 ja 23.57, hups), tällä viikolla oli aikomuksenani nostaa kerta 10 minuuttiin. Entäs se uhottu lenkkeily? En myönnä, en kiellä.
Katsotaan nyt, muuttuuko kotimme sairastuvaksi. Jospa vaavilla olisi joku vauvatauti, joka ei tarttuisi...
P.S. Vakava kuva hehkeästä bloggaajastamme oli viime vuodelta, ennen kulmien ja ripsien värjäystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerrothan, mitä ajatuksia sinussa heräsi?