Painokas perjantai

Tuitui vaan, pakkohan tämä aihe on aloittaa omalla kuvalla. Makaan nukuttelemassa pienimmäistä päiväunille ( = imetän uneen), ja naamani oli ainoa julkaisukelpoinen osa minusta (saa kyseenalaistaa, hah).

Suunnittelen käyttäväni tätä blogia apuna monenlaiseen elämänkohennukseen, ja kuten aikaisemmin mainitsin, yksi ehdoton palikka on laihtuminen. Perjantaisin pidän siis "painokasta päivitystä", ja nyt seuraa yllätys, painosta ja kaikesta siihen liittyvästä. Vaikka en itse asiassa tiedä tarkkaa painoani, enkä aio hetkeen selvittääkään. Olen 173 cm pitkä ja painan jotain päälle 90 kilon, mutta alle 100 kg.

Varsinaisen elämäntapamuutoksen tein jo 2010, vuosi esikoisen syntymän jälkeen imetyksen juuri loputtua. Silloin pudotin kolmessa kuukaudessa 10 kiloa, jälkiviisaana ihan liian nopeasti ja rajusti, vaikka muka laihdutinkin järkevästi. Neljä kiloa tulikin heti takaisin. Jotain kuitenkin matkaan tarttui, sillä pysyttelin lähellä normaalipainoa seuraavan puolitoista vuotta, kunnes tulin jälleen raskaaksi.

Joskus ehkä postaan varsinaisen "miksi minä olen lihava"-kirjoituksen, mutta nyt ei ole sen aika. Juu, tietysti olen syönyt enemmän kuin kulutan, ja paljon olen syönytkin, mutta ei se nyt ihan puhtaasta ahneudesta ole johtunut. Kokonaan.

Laihdutus on tällä hetkellä minulle vähän samanlainen asia kuin jos trapetsitaiteilija olisi selvittänyt tarkkaan sekä paperille että suullisesti, kuinka hän temppunsa tekee, ja vielä monta kertaa näyttänyt. En silti osaisi perässä. Tiedän suunnilleen, miten pitäisi toimia, mutta ei ole oikein voimia tehdä niin. Niinhän se yleensä on. Toisaalta, eipä se trapetsitaiteilijakaan yhtenä aamuna herännyt ja päättänyt lähteä ilmassa liitelemään. Joten eipäs mennä takamus edellä puuhun. 

Ajattelin ottaa aina yhden jutun kerrallaan harjoiteltavaksi, tai mahdollisesti kaksi, ja ottaa uusia vasta kun edelliset ovat hanskassa. Osa näistä on ennen sujunut mallikkaasti, mutta uuden lapsen syntymä sekoitti pakkaa. Petraamista on ainakin seuraavissa asioissa: 

- teen juonti, vesi

- ateriarytmi

- kasviksia ja proteiinia joka aterialle

- keskittyminen syömiseen

- annoskoot

- hotkinta

- herkkujen kertamäärä

Aloitan juomisesta, koska olen aina uskonut, että laihtuisin melkein huomaamatta, jos muistaisin juoda päivittäin litran vihreää teetä. Sitä paitsi pidän teestä paljon! Toinen, hyvin vaikea, mutta ratkaisevan tärkeä, olisi syömiseen keskittyminen. Niin kauan kuin muistan, olen aina lukenut tai katsonut jotain syödessä. Olen usein pyristellyt tavasta eroon, tuloksetta. Yritän siis jälleen. 

Outoa kyllä, itse syöminen on minusta jokseenkin tylsää. Oheistekemisenä se vasta pääsee oikeuksiinsa, ja kuka tahansa huomaa tuosta huonoja seurauksia. Epäilen, että en ole jaksanut lapsena olla kovin hyvin paikoillani, jos en lue tai muuta, pelkkä ruoka ei riitä pitämään mielenkiintoa yllä. Ehkä olenkin väärinymmärretty polttoaineihminen! Tiedättehän, toisille ruoka on polttoainetta, jopa välttämätön paha, toisille taas melkein elämän tarkoitus. Olen tähän asti uskonut olevani jälkimmäistä ryhmää.

Joten, teen ja keskittymisen avulla kohti istuvia housuja. Tästä voit kauhistella nykytilaa, mutta ehdottomasti omalla vastuulla!