Manjana-tauti

Liikuntarytmi. Miten joku ennen niin luonteva ja helppo voikaan olla nyt niin sanonkominkä vaikeaa? Yhdessä vaiheessa säännöllisesti iltaisin kipaisin juoksemaan vielä yhdeksän aikoihin, välillä kymmeneltäkin. Eikä tarvinnut patistella.

Nyt ei onnistu. Ei, vaikka lupaan ja vannon, aion ja suunnittelen, piiskaan ja lahjon. Tiedän tasan, että siitä tulisi hyvä olo, jaksamiseni parantuisi, se olisi yksi sujuvan ja energisen arjen avaimista. Lenkkeily ja kävely eivät vain kertakaikkiaan kuulu tällä hetkellä päivittäisiin rutiineihini. Ei pistettä kuitenkaan. Tämä ei jää tähän.

Kahvakuulailu sitten? Siistiä (noh, kuvainnollisesti) sisäliikuntaa, tällä hetkellä kymmenminuuttinen joka toinen ilta riittäisi?  Vaivaa manjana-tauti. Ensin oli antibioottiväsymys (ei se kyllä enää viikonloppuna vaikuttanut), eilen siivosin illan keittiötä ja ripustin pyykkejä (sinänsä jee! iltakotitöitä, ei koomaa) ja tänään... No, odottelen oksennustautia. En ole varma, onko se riittävän hyvä syy. Onko mikään.

Jaakko oksensi viime yönä aamuviiteen saakka. Iltavirkku (ja yö-) mieheni hoisi suurimman osan rumbasta, mutta en tietenkään voinut vain nukkua lapsiparan sairastaessa. Minä sitten pompin ylös. Aamulla poika vaikutti terveeltä, söikin hyvin koko päivän. Nyt sitten jännätään, oliko kyseessä virus (= koko perhe oksentaa) vai Jaakon henkilökohtainen kiirastuli. Hänellä kun on kyseenalainen tapa tutkia maailmaa vielä aika maistelupainotteisesti, enkä aina ehdi väliin. En ihmettelisi, jos suuhun olisi päätynyt jotain väärän sorttista.

Heti kun perheessä on vatsataudin vihjauskin, minä luulosairastan. Tänäänkin on vatsassa vellonut, heikottanut ja yököttänyt, mutta ruoka on silti kummasti maistunut. Ja nämä:

Kertautuneena:

Ihanan kamalaa. Kiitosta vaan papalle. Olivat tosi hyviä. Saatoin siis periaatteessa olla tänään ihan vaan sokerihumalassa. Yhden sentään annoin miehelle. Ei edelleenkään varsinaista itsekuria horisontissa.

Ensi yö mitä luultavimmin näyttää, selvittiinkö säikähdyksellä. Epäilemättä selvittiin, sillä meillä on täällä kerrankin melko siistiä, kaupassa käyty, ja lapset pedattu sänkyihinsä kerroksien päälle, niin saa otettua aina päällimmäisen tekstiilin pesuun helposti. Pyyhkeitä ja lakanoita on hyvin käsillä. Niin hienosti ollaan varauduttu, että melko varmasti turhaan. 

Huomisesta (lisäys: ylihuomisesta) alkaen pitäisi varmaan soveltaa kuuluisaa niskapersetekniikkaa liikuntaongelmaan. Rutiinit hukassa, ne on siis pistettävä löytymään.

Viimeisiä lauseita kirjoittaessani lastenhuoneesta kuului paljon puhuva yskähdys. No, onneksi olemme varautuneet. Se on menoa nyt.