Sanonkin tähän alkuun, että älköön kukaan ylipainoinen, tai sellaiseksi itsensä kokeva, loukkaantuko. Tarkoituksenani on hyvässä hengessä pilkata vain itseäni, ei suinkaan irvailla kohtalotoverien kustannuksella.
Viikko viuhahti, aika tehdä tiliä painosta. Tai ainakin housunkauluksesta. Sen suhteen näyttää ihan hyvältä, vaikka pahoin pelkään, että erinäiset pöhistykset sieltä vain poistuivat. Tästä urheat ihmiset voivat käydä halutessaan housuihin mahtumistani katsomassa. Vaikka kieltämättä herääkin kysymys, miksi kukaan haluaisi, hahah.
Viime perjantaina asetin itselleni viikkohaasteet; ei muuta puuhaa syömisen aikana ja teen juonti. Menivät hyvin ja huonosti. Alkuviikosta hyvin ja loppuviikosta huonosti. Tee jäi torstaina välistä kokonaan, ja pitkin viikkoa olen aamupalalla selaillut nettiä. Taisinpa tuona pahaisena torstaina (niin, eilen) jopa lounaalla sortua puhelin kouraan. Uusintakierrokselle, mars! Vaikka tokihan paremmin sujui kuin ennen haasteita.
Suklaatakin söin "vähän" liikaa. Mutta mitäs pienistä (tai suuristakaan). Vastoin kaikkea järkeä ja laihtumisen mahdollisuuttakin aioin tänään käydä karkkikaupassa. Tällä viikolla Jaakolla on ollut peräti 4 terapiakertaa normaalin kahden sijaan, ja joka reissulla olen himoinnut irtokarkkeja, jotka kutsuvasti kokonaisen asiaan erikoistuneen kaupan voimin viittoilivat.
Iltapäivällä lähdin käymään keskustan kirpputorilla päättäen vakaasti piipahtaa pahoilla teillä samalla. (Ei saisi demonisoida, mutta dramatiikan vuoksi.) Kirpparin sovituskopin jälkeen taistelin itseni kanssa ja hävisin. Karkit listalla edelleen.
Kerrottakoon sivumennen: melkein ostin housut kokoa 50, ihan vain siitä ilosta, että ne sujahtivat helposti jalkaan. Eivät sitten kyllä pysyneet ylhäälläkään, onneksi. Hetkellinen hoikkuuden illuusio.
Päästyäni kaavailemani synninpesän ovelle suunnitelmani sotkeentuivat jälleen. Linja-autopysäkillä oli lähtövalmiina bussi, joka veisi minut melko suoraan lähes kotiportille, niin kuin linja-autot nyt yleensä tekevät, sen sijaan että niillä pääsisi yhtä suoraan kuin autolla. Paitsi että tämä kyseinen linja tekisi sen paremmin ja suoremmin kuin seuraavaksi lähtevä. Sovituskopin näyt mielessäni kangastellen nakkelin pirulle niskojani ja astuin kyytiin. Tai siis lykkäsin vaunut sisään, ja lisäksi varoin tarkasti matkan aikana, etten paina vahingossa pysähtymisnappia turhaan, kuten aikaisemmin päivällä. Kahdesti.
Jee, minä tein sen!
Huomasin puhelimessani (noo, syyskuusta vasta ollut tämä älyllinen puhelin, eihän sitä voi kaikkea osata) "kauniit kasvot"-tilan, joka siistii kasvoja jo kuvatessa. Onkohan ihan huijaamista ottaa jatkossa kuvat tällä? On se, epäilemättä. Katsokaa vaikka, keskellä perussäädöillä näpsäisty.
Aaargh, joku aamu sitä vaan heräsi ja peilistä katsoi täti. Leuallinen. Useita leukoja, siis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerrothan, mitä ajatuksia sinussa heräsi?