Omaa taiteellista näkemystäni edustava uudenvuoden tina-asetelma. Keskimmäinen poju sai nuo miekat ja me muut noita merihirviötä. Tai vaihtoehtoisesti lintuja ja kaloja. Mutta miksi tyytyä tavallisiin tulkintoihin, kun voi saada merihirviöitä?
Aikomukseni ei ole kovin pitkään kirjoittaa joka päivä, mut jos nyt tämän ensimmäisen viikon. Ensi maanantaista vähän harvennan tahtia, edes kotiäidille ei satu niiiin paljon ihmeellisiä seikkailuja. Kuvaajana olen amatööri, ja välineenä usein puhelin, eli asettakaahan odotukset sen mukaisiksi.
Tänään yritin näpsäistä taiteellisen kuvan (jollain akvarelliasetuksilla) mummolle ihailtavaksi, mallina jälleen keskimmäisemme, 2,5-vuotias Ahti. No, ei mennyt ihan putkeen. Lähetin kuvan silti. :D
Minä itse olen 31-vuotias, perheeseeni kuuluu aviomies ja kolme poikaa, sekä kaksi koiraa. Opiskelemme vielä, joten raha on tiukilla. Käyn harvoin kirpparia kummemmin shoppailemassa, joten tänä vuonna todella nautin päästessäni alennusmyynteihin. Huomasin kuitenkin, etten oikein muista, miten normaalit kaupat toimivat. Tuntui esimerkiksi omituiselta, että samaa vaatetta on saatavilla monta eri kokoa! Missä on kaikki jännitys?
En ole myöskään tottunut olemaan palveltavana. Halusin uuden huulipunan, ja kysyin myyjältä apua löytääkseni kauniin ruskeasävyisen, mielellään myös edullisen, mutta sitä en erikseen painottanut. Eihän tässä nyt suinkaan köyhiä olla! (Paitsi että.)
Myyjän esitellessä puikkoja vilkuilin hintalappuja, ja ne olivatkin oikein sopivia maksukyvylleni, muutamaa euroa. Ihana sävy löytyi, siirryin kassalle.
Vain huomatakseni, että ostamani huulipuna olikin alkuperäiseltä hinnaltaan 32 euroa, joten vaikka sainkin tuntuvan 50 % alennuksen, maksoin silti pikku luksuksestani 16 euroa! En ole varmaan koskaan maksanut yksittäisestä meikkituotteesta noin paljon, mikä varmaan pitäisi olla noloa tunnustaa. En kehdannut enää pyörtää kauppoja, olin jo automaattiohjauksella maksanut kortilla. Päätin mielessäni käyttää huulipunaa päivittäin, heh. Loppujen lopuksi olen ollut aika onnellinen hajamielisyydestäni, joka kohdalleni sattui, sillä ikinä en olisi tarkoituksella näin tehnyt. Tunnistatte kenties merkin, myönnän sen jo unohtaneeni.
Joonatan (7 kk), johon jo edellisessä jutussa tutustuitte, oli puettu ostoskierrokselle pikku isännäksi. Hänelle on luonto suonut erinomaiset edellytykset tähän rooliin.
Hauskaa viikonloppua teille, eiköhän arki ala saavuttaa itse kutakin. Tervetuloa vaan minun puolestani!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerrothan, mitä ajatuksia sinussa heräsi?