Kukkahattutäti

No, okei, ei kukkia. Mutta sitäkin vahvemmin Hattu ja valitettavasti tukevasti täti.

Ja uus takki ja huivi, jee!

Onnea Ahti, 3 vuotta!

Hartaasti odoteltu ja päivä toisensa jälkeen lupailtu synttäripostaus on täällä. Ensimmäiset isommat kekkerit, jotka järjestimme sitten Jaakon 1-vuotisjuhlien. Nytkin vieraita kutsuttiin melko maltillisesti, 5 lasta äiteineen, joita oli kolme. Melkoinen metakka saatiin tälläkin porukalla aikaiseksi. Opikseni otin:

1. Ei ilmapalloja, paitsi koristeeksi, kunnes ovat isompia. 

2. Pizza ei maistu pienille. Eikä isoille. Minulle vaan.

3. Cocktail-tikut eivät ole turhaan klassikko. Menivät kaikki.

4. Makeaa riittää kolmea sorttia. 

5. Ei kannata askarrella tuntikausia juhlahattuja. Ketään ei kiinnosta. Osta, niin ei harmita. (The Marttyyri)

6. Synttärijuhlat ovat kaiken vaivan arvoiset, ja kaikilla on hauskaa.

Hoksasin kaupassa "taikurinpalloja", mukaan lähtivät. Laitettiin äidit töihin, koska emme ehtineet täydellistä koiraa opettelemaan. Onneksi näin pienille vielä riitti epämääräinen viritelmä, jonka vain itsevarmasti sanoi olevan koira.

Tämä selvitti ystäville, miksi kyselin vessapaperirullia viikkoja ennen juhlia. Maalasin vesiväreillä, leikkasin rinkuloiksi ja liimasin kettingiksi. Taas säästetty kaksi euroa!

Tähän köynnökseen tarvitaan rikki menneen flexin naru, kartonkipakkauksia, sakset ja Taiteilijaystävältä lahjoituksena saadut pirun hyvät akryylivärit, joista on kyllä vaikea uskoa, että olivat "ylimääräisiä".

Dublolinna oli hitti...

...joka kesti noin kymmenen minuuttia.

Muistin cocktail-tikkuja väsätessäni, että lapsena olisin itse halunnut niistä vain sen viinirypälen. Joten laitoin loput viinirypäleet myöskin tarjolle, tikuitta. Herrrkulliset lime-kookoskeksit olivat jo mainitun Taiteilijaystävän leipomia.

Hassut hatut eivät sitten naurattaneetkaan. Noo, pöytäkoristeista kävivät.

Hänen Pönäkkyytensä kantaa jäätelökakkua, Mies sopivasti piilossa tuo suklaakakkua.

Ahti on joulusta saakka on pyytänyt syntymäpäivilleen suklaakakkua, jonka tietenkin sitten leivoin. Olin kuitenkin epäileväinen, mahtaako pikku herralle itse kakku oikeasti maistua, eihän hän ollut ikinä varsinaisesti syönyt oikeaa suklaaleivosta, Pipsa-possusta luultavasti idean keksi. Tein varmuuden vuoksi lisäksi jäätelökakun, takuuvarman suosikin. Turhaan olin huolissani, sillä Ahti söi, otettuaan jäätelöä ensin, peräti kaksi palaa suklaakakkua! Hartaasti. 

Yritin ottaa uusiksi taannoiset marsipaanileivonnaiseni, ja onnistuinkin vähän paremmin. En kuitenkaan niin hyvin, että näillä voisi juuri ylpeillä.

Jaakko piti Taiteilijaystävän kekseistä niin kovasti, että silmän välttäessä varastoi niitä lautaselleen, kun ei jaksanut enää syödä.

Tältä näytti lastenhuone syntymäpäivien jälkeen. Ei nyt edes kovin paha.

Kiitos vielä vierahille!

P.S. Unohdin mainita, että kaikki hyvät ja kauniit kuvat ovat ystäväni E:n ottamia! Minä otin vain nuo kaaosteoriaa tukevat. 

Minipostausten raaga saaga jatkuu (sori)

Mainitsinko jo, että tämän päivän ohjelmassa oli 2 tuntia junamatkaa ja noin 6 tuntia autossa istumista hippasen alle vuosikkaan kanssa? Kaikki sujui yllättäen helposti ja vaivattomasti. Junassa Joonatan nukkui koko ajan, joten niin minäkin. Automatkastakin pojalla meni puolet unten mailla, minä tosin pulpatin herkeämättä äitini kanssa.

Olimme molemmat aavistuksen hajamielisiä innokkaasta kuulumisten vaihdosta johtuen. Ihmeteltiin, kun ohituskaista vain jatkui ja jatkui. Kunnes hoksattiin, että moottoritiehän se alkoi.

Joonatan hämmästeli salamaa, kun räpsäisin vähän kuvantynkää energisesti möyryävästä pojusta. Tuli vissiin tankattua liikaakin unta päivän mittaan, kun ei vielä kymmeneenkään mennessä ota nukahtaakseen.

Niin, ja laihdutus. Mikä laihdutus? Kuka laihduttaa?

Paljastus eiliseltä

Ehkä joku miettikin, miten se nyt yötä myöten keittiötä puunasi, mutta valmistui siellä sentään tämä suklaakakkukin. Älyttömän hyvää, enkä ole yksinäni tätä mieltä. Oli ystävän babyshower tänään, niin piti pitää kakku vielä pimennossa, jos vaikka olisi täältä lukenut ja arvannut. 

Käytin kakkuun Suklaapossun

Mielettömän mehevää kakkupohjaa ja tein väliin mascarponepätkistäytteen, josta heivasin mansikat. Nyt ei haettu raikkautta, vaan tuhtia tunnelmaa! Ulkonäkö ei ollut kovin ihmeellinen, unohdin suunnitteluvaiheessa koristelun laskuista kokonaan, ja yöllä löi pää tyhjää juuri levitettyä suklaakuorrutusta hämmästellessäni.

Oli kivat juhlat. Taas. Huomenna Joonatanin kanssa omaa mummoani katsomaan, juhlimme minun äitienpäivääni lasten kanssa sitten ensi viikolla.

Palkkio

Tästä:

En olekaan nähnyt tuota aikoihin. En tunnusta kuinka kauan sitten. Tiskipöytää, siis.

Kotitöitä (Mahjongia)

Huoh. Tää blogi ansaitsisi jo kunnon kirjoituksen. Ahdin synttäreistä riittäisi kerrottavaa, erään tietyn amatööribloggaajan vyötärönympärys ja viimeaikainen herkkumussutus sormen heristelyä. Äitienpäivä yllätti ihan puskista (Mitääää!? Jo ensi viikonloppuna?), ja lapsillakin riittää päivittäin hauskoja juttuja, jotka kiinnostaisivat ihan varmasti teitä kaikkia muitakin älyttömästi. ("Kato, nyt se avaa oven. Kato, nyt se läiskyttää ammeesta vettä. Awww, kato nyt se tönii tuota pois.. Hetkinen... Tönii.. Ahti!")

Mutta kun minä olen väsynyt. En vaan toivu enää niin helposti kuin nuorempana. Kaikki liikenevä energia täytyy käyttää kotitöiden tekemiseen (ja Mahjongin peluuseen), ettei tämä riistäytyisi taas käsistä. Olen tapellut koko viikon saadakseni keittiön oikeasti siistiksi, eikä vain vähän kurillisemmaksi kaaokseksi. Synttäreiden aikaan harrastin metodia "kätke ja piilota" likaisten astioiden suhteen, ja toivon totisesti löytäneeni kaikki kätköni. Pari selvittämätöntä röykkiötä nappasin niin ikään pahvilaatikkoon ja vein toiseen huoneeeseen piiloon. Siistiä ja linjakasta noin minuutissa, voilà!

Joten olkaatten kärsivällisiä. Ihmeelliset sattumukset seuraavat toisiaan ja raportoidaan jälleen tulevaisuudessa uskollisesti tänne. Kuten vaikka se, miten suutuin tänä iltana Jaakolle äänekkäästi, ja sain palkakseni järkyttävän kirkukonserton, sekä 15 minuutin vakavan keskustelun Ahdin kanssa, jonka päätteeksi totesimme äidin suuttuneen liikaa, ja pyytävän kaikilta anteeksi. Minähän pyysin. Myös isiltä. Jaakko leppyi, Ahti katsoi oikeuden käyneen toteen ja oli tyytyväinen, ja väsymystään kirkunut Joonatankin simahti. Sellainen tiistai-ilta. Huomenna opetellaankin sitten yhdessä miten siellä kylvyssä käyttäydytään. Karjaisusuuttumiseni johtui siis siitä, että Jaakko kaatoi tahallaan kokonaisen lasten kylpyammeellisen vettä pitkin kylppäriä. Joo, oli pieni asia. Mutku ärsytti. Mitäs en istunut kiltisti kylpyhuoneessa (vessassa) vahtimassa, vaan yritin päästä helpolla.
 

Ihana kevät

Tänä iltana siivoan vaan. Ja syön sipsejä ja porkkanoita.

Tää on tätä

Pirskeet pidetty

Olipa hirmuisen kivat juhlat, kiitos kaikille vieraille! Ensimmäiset synttärijuhlat vähän isommalle porukalle pitkään aikaan, ollaan juhlittu pienessä piirissä sitten esikoisen yksivuotisjuhlan.

Tuli askarreltua ja leivottua niin maan perusteellisesti, että kestää hetki toipua. Palaan asiaan, jahka olen kuvia ihmetellyt ja koostanut jonkun kokonaisuuden niistä.

Pahoitteleva perjantai

Ei oikein tämä laihdutusaihe nyt ota tulta. Tiedättehän. Vappu. Ahdin synttärit huomenna. Perästä kuuluu, sano torvensoittaja.