Ongelmana ongelmanratkaisu

Minä en oikein pidä siitä, että minua neuvotaan, jos en ole neuvoa kysynyt. Toki siitä on joskus hyötyä, ja toisinaan otan kaikki vinkit kiitollisena vastaan. Mutta joskus sitä vaan haluaisi valittaa, eikä niinkään tarvitsisi ratkaisua ongelmaansa. Tai useampaakaan. Ratkaisukeskeinen ihminen vaan valitettavasti yleensä tarjoaa juuri niitä, ratkaisuja ongelmaan kuin ongelmaan, jopa asioissa, joista ei oikeasti mitään tiedä.

Katsokaas kun tässä on pikku mutta. Minä olen itse sellainen. Ratkaisukeskeinen ihminen. Tänne vaan kaikki murheinenne ja huolinenne, minä tarjoan olkapään ongelmanratkaisua ja syväanalyysia. Useitakin kuvitteellisia mahdollisuuksia päästä tilanteesta eteenpäin, ja kovasti tsemppiä päälle. Jos olisit halunnut vain murehtia yhdessä, huonompi juttu, koska todennäköisesti vihje meni yli korkealta ja kovaa.

Lienee vaikutusta kainuulaisella lapsuudellani, en ole varma. Ainakin jutellessani lapsuuden ystäväni kanssa aiheesta hän ei nähnyt tuollaisessa asenteessa mitään kummallista.

Ei se vain yleensä ole paras mahdollinen lähestymistapa. Verrataanpa tilannetta ylipainoiseen, joka valittelee ystävälleen, kun peilikuva ei miellytä. Ystävä vastaa "no laihduta kuule". Antaapa mahdollisesti parikin vinkkiä eri tavoista saada painoa pois ja kyselee kenties vielä, kuinka tilanteeseen onkaan päädytty. Hahah. Niin kuin tämä lihava ei näitä jo tietäisi. Ystävän tehtävänä olisi ollut sanoa "olethan sinä  kaunis, älä hupsi" tai "älä murehdi, kyllä sinä vielä onnistut", tai "mutta tuo puserohan pukee sinua loistavasti". Tunnen läheisesti ainakin pari hienoa ihmistä, jonka tämän osaavat loistavasti.

Olen pohtinut omaa suhtautumistani. Miksi en voi vain sanoa, että voi kun kurjaa, onpa harmi. Miksi on niin vaikeaa vain olla myötätuntoinen ja antaa toisen purkaa huoliaan, kuunnella. Sen takia tietenkin, ettei tuosta vastauksesta ole mitään hyötyä. Ketä se nyt auttaa, että minä vähän voivottelen? Tai pelkästään kuuntelen? Ei tätä maailmaa ennenkään kuuntelulla rakennettu! Ehei, tekoja, toimia, töitä, eipäs jäädä tuleen makaamaan. Jaa-a. Varsinkin näin auki kirjoitettuna näyttääkin aika naurettavalta. Totuus taitaa olla, että jos neuvojani tai kannustani kaivataan, sitä pyydetään huomattavasti selkeämmin kuin "mua nyt harmittaa yks juttu".

Ystävät, rakkaat, luultavasti tämän minusta tiesittekin, vaikka itselleni se selvisikin vasta vähän aikaa sitten (shokeraavaa). Ei huolta, en kokonaan pysty pääsemään ratkaisukeskeisyydestäni eroon, mutta koitan jatkossa olla ainakin samalla vähän myötätuntoisempi. Jospa yrittäisin kuunnella enemmän ja tarkemmin. Täytyisi uskoa, että juuri minun sanomanani "voi sua parkaa" merkitsee enemmän kuin tuhat ja yksi ratkaisua.

Ja sinä kanssakärsijäni, kun seuraavan kerran ratkaiset ongelmiani, yritän ottaa avun kiitollisena vastaan. Ties vaikka tulisi tarpeeseen.