Tänään olikin jännä päivä! Lähdin lasten kanssa yleisötapahtumaan. Jonnekin siis, missä on paljon muita ihmisiä. Ihan tuntemattomia. Yksin, vauva repussa, ja kaksi pientä käsipuolessa, joista toinen on autistinen, enkä ole vieläkään ihan varma, miten hän kuuntelee tai seuraa ohjeitani eri tilanteissa. Hermostutti. Kaikki meni sitten kuitenkin oikein hyvin!
Vielä viime vuonna jätimme samaisen tapahtuman väliin, läheisen liikuntapaikan avoimet ovet. Nytkin tulimme paikalle vasta ohjatun toiminnan jälkeen, sillä minulla on edelleen suuria vaikeuksia saada Jaakko ymmärtämään, miksi ihmeessä pitää vain seistä paikoillaan ja odottaa, kun tuolla ja tuolla ja tuolla olisi vaikka mielenkiintoista, ei jonkun tyypin puheet tippaakaan kiinnostaisi. Tai että pitäisi vielä antaa jonkun määrätä, mihin suuntaan liikutaan tai pyöritään, ja miten! Muutama aikaisempi yritys vastaaviin tapahtumiin on päättynyt melko laimeasti ja hiukan kiusallisesti. Ahti on ollut pieni, eikä Jaakko ole kiinnostunut esim. lastennäytelmistä. Ainakaan vielä.
Mutta nyt! Kaikki meni hyvin, eikä paikalla loppujen lopuksi ollut hirveästi ihmisiä, vaikka tuskin sekään olisi katastrofi ollut. Tosiaan, meidän autistipojallamme ei ole ikinä ollut autismille tyypillisiä ahdistuskohtauksia, yliherkkyyksiä (kova ääni vaikka) tai muita varsinaisia Force major -esteitä, onpahan vain ollut kova touhottamaan, eikä kovin hyvä kuuntelemaan ohjeita, ja suuttunut, jos on estetty esim. pitämällä paikoillaan. Äänekkäästi suuttunut. Lähinnä siis kiusallista. Tänään meillä kaikilla neljällä oli tosi hauskaa, kuulin jatkuvasti Joonataninkin kikattelevan repussa. Hiukan sai vahtia kanssaihmisten mehujen turvassa pysymistä tai varoa innokkaan esikoispoikani liian railakkaita tutusmis(?)yrityksiä toisiin lapsiin tai leikkiin osallistumista (tässä voi olla mukana vähän äidin vaaleanpunaista tulkintaa), mutta hyvin vähän! Ahti vähän kauhistui eläinmaskottia, liian pelottava kuulemma, eikä tahtonut uskoa, että ihminen siellä puvun sisällä on. Samalla kuitenkin ehdottomasti jännä kuin mikä. Lähelle ei mennyt, mutta kertoi jo etukäteen, mitä sanoisi isille tästä ilmestyksestä.
Minä olen vähän hölmöyteen asti "tasapuolinen" lasteni suhteen, enkä mielelläni lähde vain Ahdin kanssa johonkin tapahtumaan pelkän näennäisen helppouden takia. Tulee surku Jaakkoa, joka ei tietenkään edes tietäisi, mistä jää paitsi. Ohjenuoranani onkin ollut melkein aina, että mihin ei kaikki päästä, ei mennä ollenkaan. Jaakon kotiin jättämiselleni kun ei ole mitään oikeaa syytä, on vain rasittavaa vahtia vilkasta lasta, joka ei ymmärrä. Nyt kun Ahti alkaa olla jo niin iso, olen alkanut vähitellen tietoisesti muuttaa suhtautumistani. Kummallakin lapsella saa ja pitää olla omiakin juttuja, joten siihen suuntaan vähitellen nyt liikutaan. Ihanaa silti huomata, että yhteiset retket erilaisiin massatapahtumiin ovat yhä paremmin toteutettavissa.
Sekin oli mahtavaa huomata, etten ollutkaan ihan yksin paikan päällä. Oli useampikin tuttu naama, ja pari ihan ihka oikeaa ystävää samoihin aikoihin. Parista kyllä tiesin etukäteen, mutta koska tapahtuma-aika oli sen verran laaja, en voinut laskea sen varaan, kun mitään tarkempia treffejä ei ollut sovittu. Kaverini eivät myöskään voineet olla varmoja, jänistäisinkö viime hetkessä. Jotenkin mieltä lämmitti, että olen jonkinmoisen yhteisön jäsen kuitenkin, vaikka näin opiskelija-asunnoissa eläessä elämä tuntuu jatkuvasti olevan tietynlaisessa välitilassa, matkalla jostakin jonnekin.
Viimeisestä kuvasta voivat tarkkanäköisimmät bongata peilin kautta muhkean amatööribloggaajammekin, Joonatan on valitettavasti jäänyt samaisen muhkean hahmon taakse piiloon. En hoksannut, että olisin voinut ihan tarkoituksella kuvata meidät, syynä lienee jo mainittu amatööribloggaajastatus. Eivät ole nämä selfiet oikein hallussa.
Mukaan saatiin pari ilmapalloa, joista ensimmäinen hajosi heti ovesta ulos astuessa, toinen sentään kesti jonkin aikaa kotonakin. Lisäksi eräälle tietylle muhkeudelle eksyi lompakkoon 10 kerran jumppakortti, jonka ehdoton myyntivaltti on "rajaton voimassaoloaika".
Sellaista tänään, hyvää ystävänpäivää vain kaikille!
Päiväraportti:
- Syömiseen Keskittyminen: Tyydyttävä
- Ateriarytmi: Hyvä
- Proteiinin määrä: Hyvä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerrothan, mitä ajatuksia sinussa heräsi?