eli kertomus siitä, kuinka hän oppi hyväksymään itsensä, ja saattoi vahingossa matkan varrella saavuttaa jotain suurta
tiistai 3. helmikuuta 2015
Ruikutirui ja rillumarei
Lipasto
Kirjahylly
Röykkiöt
Kortit
Koiran peräpeilin puhdistus
Pimennysverhon liimaus
Tältä näyttää mun tehtävälista parilta päivältä. Enkä ole saanut kuin tuon koiran tehtyä. Pesukone hajosi, tietää pesulakeikkaa. Esikoiselle nousi kuume (ei onneksi kovin korkea), ehkä tulossa kaikille. Selkäni kipeytyi pahemman kerran sunnuntain hyppyhetkiretkellä, kun vauva oli repussa, ja juoksin (kumarruin, kyykin, kannoin, vedin) isompien perässä. Ristiselkä tulessa vielä tänäänkin.
Olenpa kuitenkin saanut rytmin korjattua, nyt tulee ajoissa väsymys ja jaksan herätä pirteähkösti kuudelta. Pyykkikatastrofi ei ehtinyt iskeä. Joonatan oli kahdeksankuukautisneuvolassa 76 cm pitkä ja painoi 12,3 kg. Ahti halusi tänäänkin kuunnella musiikkia ja tanssia. Saatiin Jaakon terapiat käytyä ennen sairastumista.
Kyllä tää tais plussan puolelle kallistua.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerrothan, mitä ajatuksia sinussa heräsi?