Pönäkkä perjantai

Syyllinen! Syyllinen! Syyllinen! Olen lihonut, koska. Koska kun. No, suklaa. Ja noi murot. Riisimurot ja maissimurot. Ja oikeastaan ehkä kuitenkin suklaa. Äääh.

Juu-u, hädin tuskin sain napin kiinni. Tuli vähän sellainen kamelin-selkä-katkesi-olo, mutta käytännössä on vaikea jaksaa tehdä mitään konkreettisia muutoksia. Suklaata nyt ainakin pitää vähentää. Taannoin perustettu herkkulaatikkokin syötiin mustia, kovia karkkeja lukuunottamatta tyhjäksi, ja uusia en ole viitsinyt ostaa. Huomasin jälleen, että helposti ensimmäinen nälkäsignaali johti karkin nappaamisen sen sijaan, että olisin tehnyt ruokaa. Kokeillaanpa paremmilla energiavaroilla uudestaan. Minä kun näköjään syön pahojakin karkkeja, tai tylsiä, kun tarpeeksi mieli tekee.

Olen yrittänyt karkkipäivää kerran viikossa. Ei onnistunut. Olen yrittänyt syödä vaikka joka päivä vähän, mutta jättää sen kertarysäyksen väliin. Ei onnistunut. Olen yrittänyt totaalilakkoa. Onnistui jonkin aikaa, mutta ei pysyvästi, ja sitten söin kahta kauheammin. Joten nyt kokeilen, että muutaman kerran viikkoon saisi syödä vähän, vaikkapa kahdesti, ja lisäksi yhden isomman namistelun. Jospa sieltä löytyisi jonkinlainen kohtuuden illuusio?

Pari munkkkiakin mahtui viikkoon, ja keksiä. Ja noita muroja. Laitan niiden sekaan pähkinöitä, kauramaitoa, sokeria ja sokeroimatonta kaakaojauhetta. Eihän nuo mitään haittaisi vaikka joka toinen päivä syötynä, mutta kun minä sorrun niihin pahimmillaan pari kertaa päivässä. Liikaa huonoa hiilaria, liian vähän protskua.

Joten nyt pistetäänkin sitten vähän haasteisiin pökköä. Huomasin ilokseni ja yllätyksekseni, etten enää niin pahasti hotki, vaikka liian nopeasti edelleen syönkin. Joten niputan kaikki yhden Keskity Syömiseen -nimikkeen alle, jolloin käytännössä pyrin syömään sopivan määrän, ei liian nopeasti, eikä syödessä saisi tehdä samalla muuta. Lipsun etenkin viimeisestä edelleen päivittäin.

Nyt otetaan myös tarkastelun alle ateriarytmi ja proteiinia joka aterialle. Kasvikset koen vähiten vaikeiksi, vaikka taatusti niissäkin on välillä parantamisen varaa, jopa minulla, joka parhaina päivinään puputtaa kevyesti puolitoista kiloa kaninruokaa menemään. Ajatuskin ateriarytmin kunnollisesta petraamisesta (ei enää väliin jätettyjä lounaita!) ja proteiinin kyyläämisestä laiskottaa ja ketuttaa, mutta hei, mahalle kyytiä nyt! Matroona x matroona -olemuksesta pääsin pienillä, kivuttomilla muutoksilla, mutta jos haluan tästä melkein megalihavasta melkein hoikaksi, vaaditaan vanhoja kunnon järeitä otteita.

Ajattelin tehdä seuraavan viikon ajaksi, ja miksei jatkoonkin, pienen raportin päivän päätteeksi. Ehkä sitä pysyisi paremmin kurissa ja nuhteessa, kun pitää iltaisin blogiin tunnustaa syntinsä. Tai sitten ei. Mutta tulispahan sekin tunnustettua.

Suunnitteluhan tässä on kaiken alku ja juuri. Mutta kun väsyttää! Olen joutunut heräämään muutamana viime yönä tavallista useammin, pahimmillaan yli viisi kertaa yössä. No, tänään ajoissa nukkumaan, niin parantuu siitäkin ruikutuksesta.

Sori vain, tänään ei enempiä kuvia tippunut, oli sen verran kiireinen (ja tosi kiva!) päivä. Jospa huomenna paremmin?

Lopuksi esimerkki päiväraportista, arvostelu hyvä, välttävä, huono:

- Syömiseen Keskittyminen: Huono
- Ateriarytmi: Välttävä
- Proteiinin määrä: Välttävä

Mukavaa viikonloppua kaikille, älkää tämän matroonan murjotuksista piitatko, ihan itse ne on syöty!