Lähtökohtaisesti vaaleanpunaista!

Sellaista läikikästä versiota. Voi kun söpöä. Mutta menköön. Meidän ruokailuhetkemme ovat tulevaisuudessa melko hempeitä, tuota satsia kun käytän ruokaliinoina yms. En ole erityisemmin vaaleanpunaisen ystävä, joten tarinahan taustalta löytyy.

Pesukoneemme siis hajosi muutama päivä sitten, kuten muistatte. Sattumoisin koneessa oli juuri tekstiilit, jotka olin aikonut värjätä vähän sähäkämmiksi kuin tahrainen valkoinen. Tai oli-joskus-valkoinen. Väriosastolla tuli kiire, ja kun en löytänyt oranssia (Mandariini? Ei!) nappasin korallin. "Hei, ne ovat vain harsoja, ei se nyt niin tarkkaa!" Värit ja muut koneeseen pyyheläjän kanssa ja ohjelma pyörimään. Kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Paitsi että taisin kuitenkin mokata jotain, koska hetken päästä pesukone alkoi ruksuttaa tyhjää, eikä rumpua saanut pyöritettyä.  Luukku oli auennut kesken ohjelman ja jumittanut rummun paikoilleen. Raah. Takuu oli jo pesukoneen alkuasennushässäköissä menetetty, ei niistä nolouksista enempää. Siellä mun värjäyssatsini nyt sitten yksinäisenä kökki.

Pari päivää ihmeteltiin, availtiin konetta milloin mistäkin suunnasta, ja lopulta mies käytti harkittua väkivaltaa, ja sai kuin saikin rummun pyöritettyä. Väittää korjaamisen ehkä olevan vielä mahdollista, tunnustettakoon, että olen epäuskoinen. Yrittänyt ei kuitenkaan laiteta. No, värjäyskasa oli tuossa vaiheessa suolainen kasa läikkiintynyttä liinaa. Vein hätin tulleelle ystävälle pesuun, ja kuinka ollakaan. Vaaleanpunaista! Kuluneen, läikikkään vaaleanpunaista. Eipä se käyttöä estä. Sen pituinen se. Jospa ennustaisi tyttöä.


Autot voivat löytyä joskus jännistä paikoista.

Joonatan ihastui riisikauhaan. Äidin poika.

Leppoisaa lauantaita!

P.S. Olen pessyt tällä viikolla n. 60 kg pyykkiä. Tai siis kone on, onneksi sentään. Mutta kyl te tiedätte.