Hoksasin tänä aamuna, että Joonatan pyörähti sängyssä mahalleen. Ei ole siihen vaivautunut oikein kertaakaan, vaikka tietysti on osannut lattialla tempun halutessaan suorittaa. Pitkät, rauhalliset aamuni ovat ihan kohta historiaa, sillä meillä lähestytään selvästi tutkijaikää. Ennemmin tai myöhemmin -tapauksissa sijoitumme tällä kertaa kategoriaan "myöhemmin".
Joonatan ei ole ollut mikään vipeltäjä. Istumaan oppi puolivuotiaana (muut lapseni yhtä tukevasti 8-9 kk iässä), ja se on tuntunut olevan herrasta täysin tyydyttävä juttu jo pidemmän aikaa. Ei vaikuta kiire olevan minnekään, istua nakottaa aurinkoisesti lukuun ottamatta parin kuukauden aikaa, jolloin halusi mieluummin olla repussa kyydissä. Nyt on taas viihtynyt kovasti lattiamaisemissa. Vaan ei liiku.
Kaveri vinkkaa ja neuvolakin neuvoo, että lattialle harjoittelemaan. Vesselihän toki viettää lattialla tuntikaupalla päivittäin, mutta niin no, istuen. Jos yrittää jalkojen varassa hypittää, jalat sojottavat eteenpäin ikään kuin ilmassa istuisi. Melkein saatiin kuvattua. Ei kyllä ota jaloilla vastaan kuin vahingossa.
Nyt hän on lopulta alkanut istuessa venkoilemaan sinne tänne, mutta ei oikein hoksaa mistä on kysymys. Jos hänet kääntää vatsalleen, seuraa parku noin kahden sekunnin kuluttua. Iiihan tylsä asento. Toisen jalan osaa laittaa istuessa taakse, mutta toinen jalka jää eteen tielle, täysi mysteeri tuntuu toistaiseksi olevan, miten siitä eteenpäin. Vaikka kyllä meillä asuu pieni joogi, selvästi.
 |
| Tästä se lähtee. |
 |
| Työnnetääs taaksepäin. |
 | |
| Melkein livahti kuvasta. |
 |
| Bryggare! |
 | |
| Takaisin lähtötilanteeseen. |
Eilen nähtiin tämäkin ihme! Taisi ylittyä se mainittu kaksi sekuntia, ennen kuin tuossa asennossa tuli raja vastaan, ja homma alkoi maistui puulta, kuuluvasti.
Ei tässä nyt vielä taida olla kiire kävelykypäräostoksille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerrothan, mitä ajatuksia sinussa heräsi?