Oli kivaa, mutta rankkaa. Kesäajan piti avittaa, mutta lapset jotenkin arvasivat sen ja heräsivät poikkeuksellisesti (toivon toivon) talviajan viideltä, eli yllätys yllätys, kuudelta.
Kyllä käy kuulkaa työstä mättää näin paljon makeaa yhden viikonlopun aikana. Jos ei ottais ihan heti uusiksi.
Aina minäkin olen muka poikki. Kuntokuurille, mars!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerrothan, mitä ajatuksia sinussa heräsi?