Siis siivosin keittiötä, tiskasin pari astiaa, ja avasin kuivauskaapin ne sinne laittaakseni. Harmikseni huomasin ison, puisen leikkuulaudan nakottavan
kuivausritilän vallanneiden astioiden päällä. Sen kuuluisi olla niiden takana! Sanoin vieressä puuhailevalle miehelle sanatarkasti: "Tätä mä ihmettelen, että jos sä kerran saat sen sieltä pois niin mikset sä saa sitä sinne takas." Aloin puhuessani näyttämään mallia ja ujutin leikkuulautaa kippojen ja kappojen ylitse. Ehdin tuskin lauseeni loppuun, kun kaikki huolella väistämäni astiat rämähtivät helvetillisen metelin saattelemana alas. Minä aloin välittömästi nauraa ja mies kommentoi, ettei tähän varmaan tarvitse sanoa mitään. Lapset eivät ihme kyllä heränneet. Sainpahan kerrankin välitöntä palautetta.
Tänään lähdimme Helsinkiin mummolaan, ihanaa vaihtelua arkeen, flunssakin sopivasti loppusuoralla. En voi muuta kuin hämmästellä, kuinka helposti voi parin tunnin automatka kolmen pienen lapsen kanssa sujua! Pienimmät nukkuivat koko matkan, ja Jaakko oli tyytyväinen pari banaania saatuaan. On elämä joskus helppoa, sano.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerrothan, mitä ajatuksia sinussa heräsi?