Laumanjohtaja

Heheh, ei tullut kovin kummoinen kuva. Tuon oli tarkoitus esittää urheaa lähtöäni kahden koiran kanssa, vauva repussa (no okei, se olisi ollut vähän vaikeaa saada samaan kuvaan mukaan) ja muksut kiltisti kuvassa, mutta ei ihan onnistunut. Jätin kuvaamisen sikseen suosiolla tuon jälkeen. Meidän Emma-cockeri on haukkuherkkä, tarvitsisi mittavan koulutuksen koirain ohitukseen, mutta sen sijaan käytetään yleensä myöhään illalla lenkillä, jolloin ei pahemmin muita koiria näy. Välttelemme siis tehokkaasti ongelmaa. Paitsi näinä nykyään harvoina kertoina, kun hoidan koko lauman. Mies on autonkorjausreissulla, olen yksinhuoltaja pari päivää, mikä on oikeastaan aika kivaa. Kävimme ihan lyhyellä kävelyllä, mutta se vei silti 40 minuuttia. Pari koiran ohitustilannetta, jolloin Jaakko käsipuoleen kiinni, vuoroin tiukka, vuoroin rauhallinen puhe Emmalle (ei mitään vaikutusta, väyväyväy vetovetoveto silti), ja samaan aikaan Ahdille ohjeita, että hoksaa pysyä sivussa.Tuli muuten hiki.

Hauskaa oli, vaikka ei mikään kovin rentouttava kävelylenkki ollutkaan. Aikaisemmilla kerroilla, kun olen erehtynyt vastaavaa yrittämään, olen vannonut noin 10 minuutin kuluttua lähdöstä, ettei koskaan enää. Nyt ensimmäistä kertaa tuntuu, että voisin lähteä uudestaankin. Ahti on jo iso ja järkevä: "ei saa mennä noihin lätäköihin, ne voivat olla hyvin syviä, niihin voi upota, niihin ei saa mennä". Minä vaan myöntelen, ja pidän Jaakosta kiinni, ettei poika vaan saa kuitenkin päähänsä lähteä testaamaan sulavesilampia. Jaakko ei kuitenkaan enää haahuile "vapaana" ollessaankaan ihan samalla tavalla kuin ennen. Lähtee toki välillä omille retkillensä, mutta aikaisemmasta poiketen tulee takaisin ihan vapaaehtoisesti, ei tarvitse pyydystää. Vaikka kyllä oli tuuriakin pelissä, väitti hiuksenhienosti ainakin kaksi valtavaa koirankakkaläjää, metsäreitillä kun oltiin. Kevät toi, kevät toi kakkelin...

Tiedän kyllä suunnilleen, mikä Emmalla on ongelmana. Se on niin epävarma, että ihan sen takia haukkuu varmuuden vuoksi. Pitäisi järjestelmällisesti vahvistaa itseluottamusta, ja olen sen jo pariin otteeseen viime vuosina ottanut työn alle. Pauttirallaa kaksi viikkoa olen jaksanut joka päivä lenkittää ja kouluttaa, sitten se on jäänyt lapsiarjen alle. Voisi koittaa tänä keväänä taas, periksi ei anneta.

Teksti jäi nyt vähän tyngäksi, koska Nukkumatti taklasi tämän mamman.