Pliisu perjantai

Ihan hyvä, että jätin eilen takaoven auki lupauksilleni kuvakommunikointiin keskittyvästä kirjoituksesta. Tänäänhän on perjantai! Sattuneesta syystä oli sen autuaasti (ainakin yritin) unohtanut. Koska tämänhän pitäisi olla se käänteen tekevä viikko, kun sitä painoa on ihan oikeasti lähtenyt niin että näkyy ja kuuluu.

No ei.

Röyhkeästi väitän, että tämä on juuri sitä laihdutusta, mitä suurin osa meistä tekee. Siinä sivussa, vähitellen, välillä onnistuen, mutta useinmiten ei. Ne kolmen kuukauden/puolen vuoden/vuoden muodonmuutoksen pääsevät ihan syystäkin lehtien palstoille. Enkä halua kuulostaa ketulta happamine pihlajanmarjoineen, mutta näiden superlaihduttajien "mitä sinulle kuuluu viiden vuoden päästä" -jakso voisi olla ihan mielenkiintoinen, tai ennemminkin surullinen. Kilot ovat sen verran haastavaa pitää poissa, että on tavallaan ihan kätevää valita tämä minun ratkaisuni, ja pitää niistä alun alkaenkin kiinni. Ei tule turhaa jojoilemista.

Heko heko, mutta vakavissaan, viikko on ollut tyylsä. Olen syönyt hyvin ja huonosti, ehkä jälkimmäiseen hiukan enemmän kallistuen, en ole lihonut, mutta en varmaan laihtunutkaan. Flunssanjämät ovat tehokkaasti pitäneet kaikesta ylimääräisestä liikunnasta sivussa, vaikka viime päivinä olenkin ahkerammin singonnut lapsia toinen toisensa jälkeen kattoon. No juu, siis nostanut suorille käsille ylös.

Ei siis suurta proteiinin tai vedenjuonnin tuomaa megamuutosta, ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että en ole mitään noiden eteen tehnyt. En tiedä, voivatko nuokin jotenkin varastoitua, koska pidettyäni toissaviikon jättiprotskumahtivesipainotteisena, en ole silti huomannut tällä viikolla suuren suuria ongelmia, vaikka käytännössä palasin vanhoille tavoilleni. Epäilen käsisssäni olevan aikapommin, joten yritän nyt ihan todella ryhdistäytä. Ihan jo pelkästään sen vuoksi, että olisi edes jotain raportoitavaa ensi perjantaina.

Eihän tämä äkillinen en-saa-mitään-aikaiseksi mistään mystisestä jutusta johdu. En vain ole nukkunut, niin kuin jo eilen tilitin. Tyhmyyden ja velvollisuuden suloisen sekamelskan vuoksi, tällä kertaa vahvasti ensimmäiselle painottuen.

Onneksi minulla ei ole tässä mitään kisaa käytävänä (paitsi ensi kesä! naapurit nauraa, kun ei se vaan laihdu, lapskin jo vuoden!), joten voin suoraan ottaa pikakelauksen viime viikon alkuun ja ottaa uudestaan. Protskuvesimantraa hokien suuntaan nyt unten maille, paitsi etten ihan vielä malta, ja katsotaan mitä tästä taas tulee.

Eilen jumituin juttelemaan teinimäisesti pitkälle yöhön ihkuihanan mieheni kanssa, mikä on kyllä söpöä ja kaikkea, mutta voi elämä, miten typerää noin niin kuin perhearjen pyöritystä ajatellen. Tänään olen sitten kiukutellut tälle ihkulle, koska olen niin väsynyt, päätäni särkee, ja en saa mitään aikaiseksi. Lapsetkin "onneksi" olivat väsyneitä, koska heidänkin nukkumaanmenoaikansa on koko viikon laahannut hiukan jäljessä (ei kello 19 vaan esim. 20) ja noiden sisäinen kello kertoo heille hyvin painokkaasti, että herätys on noin kuudelta aamulla, niin kuin olen jo muutamaan otteeseen tainnut mainita. Eivät olleen siis itkupotkuparkuväsyneitä, vaan rauhallisuuteen taipuvaisia, köllimiseen valmiita, joten selvisimme kaikki iltaan ilman draamaa.

Tässäpä housut, en ainakaan itse huomaa minkään valtakunnan muutosta, mutta enpä ole sentään lihonutkaan. Se on paljon sanottu huonosti nukutusta viikosta.

Äääh, nyt tää ryömii koloonsa, ja palaa pyörimään kehää (kutsuttu myös omaksi navaksi, olen kuullut) taas ensi perjantaina, huomenna uudet (jo vihjaistut!) kujeet. Perjantai-iltaa!